— Senkin veitikka! Saatoinpa arvata, ettet olisi vilpitön!
Allan nauroi.
— Sanon sinulle vain, jatkoi isä, että sinä et saa särkeä muutamien tämän paikkakunnan tyttöjen sydämiä. He ovat kaikki olleet minun potilaitani siitä asti kuin alkoivat sykkiä, ettäs tiedät. Ja minä olen arka heistä.
— Minun mielestäni saisit olla minulle vain kiitollinen, jos hankkisin sinulle työtä ja ansiota.
— Sitä minulla on ilman, että sinun tarvitsee sekaantua siihen, senkin junkkari.
— Muutoin, sanoi Allan olematta milläänkään isän haukkumasanasta, en särje koskaan tyttöjen sydämiä. Rakastan herttaisia tyttöjä aivan liian paljon siten tehdäkseni.
Isä loi häneen karsaan syrjäsilmäyksen.
— Onko sinussa mitään uskollisuutta? kysyi hän ivallisesti.
— Uskollisuudella ei ole väliä, vastasi Allan huolettomasti. Mitä uskollisuudella tekee, kun haluaa vain tanssia ja leikkiä ja pitää hauskaa noiden pikku kullannuppujen kanssa?
— Miten tanssinet ja leikkinetkin, voi siitä tulla tosi.