— Mitäkö aion tehdä hänelle?
Lucia katsoi hämmästyneenä Allan Bentickiin ja ihmetteli tuota hänen eloisissa kasvoissaan asuvaa jäykkää piirrettä.
— Niin?
Lucia nosti hieman leukaansa ikäänkuin olisi ajatellut, että Allan sekaantuu siihen, mikä häneen ei kuulu. Mutta hän ei tahtonut pidättyä vastaamasta, koska hänellä ei ollut mitään sellaista syytä, jota Allan näytti epäilevän.
— Tahdon tehdä hänestä hyvän miehen. Sellaisen, jollaiseksi hän voi tulla, jos hän tahtoo.
— Ja mitä annatte hänelle palkaksi, kun hän tulee sellaiseksi?
— Onhan siinä kai jo palkkaa, että hän on sellainen.
— Luuletteko hänen ajattelevan niin?
Lucia oli vaiti ja suutuksissaan. He luistelivat vierekkäin Lågarnin sileää jäätä pitkin. Talvinen päivä oli kylmän harmaa ja pilvinen, ja näytti ikäänkuin lunta olisi tulossa, mutta vielä ei hiutalettakaan pudonnut.
Osa muutakin nuorisoa oli jäällä. Allanin oli äsken onnistunut anastaa
Lucia Unolta, joka lohduttelihe parhaillaan Brita Sanderin ja Lisa
Jenningsin välillä.