— Mutta…
Anna ei lopettanut lausetta, mutta Lucia ymmärsi, mitä hän tahtoi sanoa.
— Sinun mielestäsi minun pitäisi mennä naimisiin tullakseni hänen sairaanhoitajattarekseen? Mutta se ei kävisi päinsä. Hän ei ole siihen nähden kylliksi sairas.
Anna tunsi olevansa ymmällä ja myös hiukan pettynyt ystävänsä suhteen.
Hän ei ymmärtänyt rakkautta, joka saattoi epäröidä antamisessa.
Lucia luki hänen ajatuksensa.
— Sinun mielestäsi olen itsekäs. Mutta se ei ole itsekkyyttä. Jos ajattelisin vain itseäni, niin silloin en epäröisi.
Vihdoinkin Anna ymmärsi.
— Onko hänen sairautensa perinnöllinen?
Lucia nyökkäsi.
Pettymys, jota Anna oli hetken tuntenut sen takia, mitä hän luuli itsekkäisyydeksi, vaihtui nyt osanoton ja ihailun laineeksi. Hän ojensi käsivartensa ja veti Lucian pään luokseen.