— Tule minun mukanani Tukholmaan ja ole luonani!
Oli syksy ja Anna teki lähtöä Harjulta palatakseen omaan kotiinsa.
— Äitisihän tulee olemaan luonasi, huomautti Lucia.
— Hän ei tule ennenkuin tuonnempana. Tahdon niin mielelläni pitää sinut siihen saakka, intti Anna itsepäisesti, niinkuin yleensä mukautuvat luonteet tekevät jotakin toden teolla tahtoessaan.
Lucia oli ääneti, etsiäkseen jotakin sopivaa syytä kieltäytymiselleen.
— Lucia!
Anna siirtyi lähemmä ystäväänsä.
— Tiedän, miksi epäröit.
— En epäröi, sanoi Lucia pikaisesti.
— Miksi sitten kieltäydyt, oikaisi Anna kiihkottoman tyynesti. Sinä pelkäät tulevasi Allanin ja minun väliin.