— Tahdotko, Lucia?
Lucia veti syvään henkeään ja kalpeni vähän.
— Kuinka voin vastata näin suoraa päätä tuollaiseen? sanoi hän melkein rukoillen.
Allan kohotti kulmiaan.
— Tottahan tiedät, mitä tahdot?
Lucia oli nyt toipunut ja tuli enemmän kaltaisekseen.
— Yhden tiedän, sen nimittäin, että olen seitsemän vuotta sinua vanhempi.
— Joutavia! sanoi Allan katkaisten.
— Se ei ole joutavaa, selitti Lucia. Nyt en välitä rypyistäni ja harmaista hiuksistani, mutta jos minulla olisi mies, ketä viehättää, niin ne surettaisivat minua. Sen vuoksi olisi kai hullusti, että nyt ottaisin miehen.
Hänen verukkeensa sekä huvitti että suututti Allania, mutta hän piti sitä tyhjän arvoisena.