Tohtori oli Luciasta sekä koomillinen että liikuttava tylyssä kiivaudessaan ja poikamaisine yrityksineen salata syvällä piilevää tunteellisuutta, jonka olemassa olosta Lucia tällä kertaa tunsi itsensä vakuutetuksi.
He olivat nyt Borgin tienhaarassa.
— Meneekö tohtori maantietä eteenpäin?
— Menen.
Hän nosti hiukan lakkiaan.
— Kun nyt saamme aivokuumeen tästä lumikylvystä, niin on vain jatkettava, kuten olemme alkaneet, panemalla jäätä päälaelle, määräsi hän, ja neuvoja antaessaan hän käytti tapaansa sanoen "me" potilaalle.
— Kiitos, sen muistan, lupasi Lucia, ja niin he erosivat.
Mutta ennenkuin hän ehti Borgiin saakka, saavutti Uno hänet.
— Luulen että setä Bentick alentui keskustelemaan teidän kanssanne, sanoi Uno ilmeisen uteliaasti.
— Hän kertoi minulle olleensa naimisissa ja että hänellä on poika.