Tohtori laski kätensä hänen käsivarrelleen käskevin elein.
— Ei sanaakaan tuberkeleistä hänelle! Muistakin se!
— Totuus on aina paras, sanoi Sander ja kohtasi tohtorin lujan katseen yhtä lujin katsein.
— Toisinaan saattaa olla viisainta olla sanomatta sitä, ja pajassa ollessasi olet hyvä ja jätät sen sanomatta.
— Mitä oikeutta sinulla on käskeä minua? kysyi Sander jäyketen.
— Virkani oikeus.
— Minullakin on oman virkani oikeus.
Molemmat olivat yhtä jyrkkiä, molemmat yhtä päättäväisiä hallitsemaan toisiaan kuin estämään toisen itseensä kohdistuvat hallitsemisyritykset.
Brita seisoi vieressä osittain huvitettuna, osittain peloissaan ja ihmetteli miten asia päättyisi. Naisellisen kekseliäästi hän tarttui puheeseen erottaakseen heidät.
— Miten äidin yskäntippojen käy, setä Bentick?