— Istuitko lasin ääressä nyt?
— En, suurennuslasin ääressä — kerrankin. Laskin tuberkelibasilleja — pikkupaholaisia, jotka toivon voivani ajaa ulos Sepän-Annasta. Ehkäpä se tepsii paremmin, jos sinä luet loitsuja sen lisäksi.
Sander säpsähti.
— Sepän-Annasta, — Pekan nuorta vaimoako tarkoitat? Onko hänen laitansa niin huonosti?
Tohtori nyökkäsi.
— Se oli lyhyt onni! huokasi Sander. Odotin paljon hänen vaikutuksestaan mieheensä. Hän oli hyvä ihminen.
— Oli? Tottakai hän vieläkin on sellainen.
— Mutta hänhän kuolee.
— Elähän hätäile! Niin en sanonut. Hänessä on tuberkeleja, mutta hänet voidaan kyllä pelastaa. Toimitan hänet johonkin parantolaan.
— Menen pajan ohi ja pistäydyn siellä mennessäni, sanoi Sander.