— Myrsky yltyy, isä.
— Niin oikea myrsky aina tekee illempana.
— Se tulee tuntumaan aukealla.
— Sen yli ajamme pian. Mutta ota tuolta loimi, jos sinun on kylmä.
— Kylmä! sanoi Brita sellaisesta epäluulosta loukkaantuneena.
Tyytyväinen vilahdus näkyi isän kasvoilla. Hän piti reippaudesta.
Sitten he tulivat tasangolle, joka kulki pitkin järven rantaa. Matalammilla seuduilla sitä ei olisi ajatellut tasangoksi, niin pieni se oli, mutta tässä metsäisessä vuorimaisemassa se teki sangen huomattavan erotuksen.
Kävi kuten isä oli luvannut, päästiin pian tasangon yli, ja pian olivat rattaat metsän suojassa.
— Luulen että poikkeamme Borgiin, minulla on nuoremmalle Clareukselle asiaa, sanoi Sander, kun he olivat tulleet syrjätielle, joka erosi suuresta maantiestä.
Musta Nuoli ei halunnut syrjätielle, sillä sehän ei vienyt kotiin, minne sen mieli teki. Mutta turhaan se koetti ponnistaa tahtoansa isäntänsä tahtoa vastaan. Sen täytyi totella ja se tottelikin, mutta hyvin huonotuulisena.