— Oi, en toki. En hetkeäkään kuvitellut kenenkään välittävän siitä ja vielä vähemmin, että joku tulisi minua hakemaan.
Taasen tuo tyytyväinen pieni naurahdus kaikui Annan korvissa.
— Mutta sinä et ole sanonut minulle syytäsi. Sillä "viikko" ja "työ" olivat vain tekosyitä. Tahdoitko levähtää meistä muista?
— En!
— Olemmeko liian syntisiä sinulle?
— Elä puhu niin!
— Onko sinusta ikävää kulkea potkukelkalla?
— Tiedän tuskin hauskempaa.
Allan oli tuokion ääneti.
— Sitten sinä tahdoit kurittaa lihaasi? virkkoi hän voitonriemuisena.