— Mitä ihmettä tämä merkitsee?
— Luuliko isä, että aioin kulkea hameissa Lapinmaan halki? Enkö ole muhkea poikana?
— Kuvitteletko minun tahtovan sinut mukaani tuollaiseksi laitettuna?
Mistä olet saanut tuon puvun?
- Isältä itseltään. Antoihan isä minulle rahaa varustautumiseen.
— Stenin tyttöjenhän piti auttaa sinua, ovatko he neuvoneet sinua tämmöiseen?
— Ovat kyllä. He käyvät aina tunturiretkillään housuissa.
— Minun olisi pitänyt käsittää, että sinä keksisit jotain tyhmyyksiä, kun ei äiti ollut kotona eikä voinut pitää sinua silmällä!
— Torumisesta ei nyt ole mitään apua, rakas isä, sanoi Sif luontevasti. Muista, että minun nimeni on nyt Leif, ja että minä olen sinun vanhin poikasi. Leif on Sifin kaltainen nimi, niin että jos joskus sanot väärin, eivät ihmiset sitä huomaa. Kuinka…
Hän keskeytti, sillä isä tempasi yht'äkkiä lakin hänen päästään ja tuijotti siihen, ikäänkuin olisi keksinyt tulta hänen hiuksissaan.
— Missä sinun kiharasi ovat?