— Ne olen antanut täällä olevalle pikku piialle, jotta hän saa joko myydä ne tukankähertäjälle tai pitää irtotukkana itselleen, kun tahtoo olla hieno sunnuntaisin. Näes, päähäni pisti olla aivan pojan kaltainen, eikä pitkäkiharainen poika ole mistään kotoisin, sentähden leikkasin ne.
- Vandaali! Mitä luulet västanforsilaisten sanovan, kun tulen kotiin sinun kanssasi ilman kiharoita?
— Olisihan toki pahempaa, jos tulisit kotiin kiharat mukana, mutta ilman minua. Muuten, tiedän yhden, joka tulee iloiseksi, ja se on isoäiti. Hänestä ne aina ovat olleet maailmalliset.
— Luuletko äidinkin tulevan iloiseksi? kysyi isä pahaa ennustavana.
— Hän on kylliksi viisas osatakseen laskea, että ne tulevat kasvamaan uudelleen, niin että älä itke niitä, rakas isä!
Ja poika kietoi hyvin tyttömäiseen tapaan käsivartensa isän kaulan ympäri, hymyili ja hyväili.
— Mielistelevä marakatti! murisi tämä.
— En voi antaa sinun maleksia ympäri pojaksi pukeutuneena. Ajattele, jos tapaamme oikeita pojannaskaleita ja heidän päähänsä pistää ruveta sinun tovereiksesi!
— Se olisi mukavaa!
— Sinä pahankurinen!