Sifin oli vaikea käsittää abstraktisia asioita, hän oli senvuoksi hämillään kuultuaan tämän odottamattoman kehoituksen. Mutta se teki vaikutuksen häneen. Hän muisti tuon edellisen tilaisuuden, jolloin he, kuten nytkin olivat puhelleet Jumalan etsimisestä. Silloin Randal-setä oli puhunut niin erilailla. Silloin hän oli sanonut uskonnosta: saattaa olla niin, saattaa olla ettei olekaan niin. Nyt sitävastoin hän puhui aivan eri tavalla, ikäänkuin hän olisi tiennyt.
— Miten tehdään kun etsitään Jumalaa? kysyi Sif vähän ujosti.
Randal mietti miten hän itse oli tehnyt, kun oli alkanut.
— Ensin täytyy tarvita häntä.
Sif katseli Randalia salaa, ihmetellen mitä tämä oli kokenut ja mikä oli voinut saada hänet puhumaan tähän uuteen tapaan.
— Sinä tahdot voittaa ilkeän toivomuksesi, mutta et voi, jatkoi Randal.
Anna sen voimattomuuden viedä sinut Jumalan luo, pyydä hänen apuaan.
Kun hän sitten auttaa sinua, tulet kosketukseen hänen kanssaan, ja niin
on alku tehty.
Sifin ihmettely kävi liian suureksi voidakseen kauemmin olla sanomatta sitä.
— Miten erilaiselta setä tuntuukaan entiseen verraten!
— Se johtuu siitä, että olen ruvennut näkemään viime aikoina.
— Näkemään?