Sif liikahti levottomasti, hänen vilkas mielentilansa muuttui, koko hänen olentoonsa tuli jotain herkkää ja myönteistä. Randal näki sen jo ennenkun Sifin ääni ja vastaus vahvistivat sen.
— Tahtooko setä että teen niin?
Kysymys hämmästytti Randalia ja saattoi hänen sydämensä sykkimään nopeammin.
— Mitäkö minä tahdon? sanoi hän kiireesti ja torjuvasti. Mitä sillä on asian kanssa tekemistä? Sinua itseäsi ja Åkeahan sinun vain pitää ajatella.
Hän puhui matalalla, hillityllä äänellä, mutta Sif kuuli kuitenkin, että hän oli hyvin liikutettu. Hän ihmetteli miksi.
Hän tuli ajatelleeksi tuota tuntematonta, josta Randal-setä niin paljon piti. Oikeastaan hän ajatteli alituiseen häntä saatuaan tietää Randalin salaisuuden. Tämä oli muuttunut sen kautta Sifin mielestä. Hän ei voinut olla ihmettelemättä ja kuvittelematta sekä häntä, joka oli voittanut Randalin sydämen että Randalin tapaa näyttää rakkauttaan, kun hän joutuisi sitä tekemään. Hän tahtoi niin mielellään saada tietää enemmän hänen salaisuudestaan ja hän ajatteli, että hänen pitäisi toki voida uskaltaa puhua siitä hänen kanssaan, koska Randal ei välttänyt puhua hänen kanssaan hänen sydämensä asioista.
Mutta ennenkun hän tuli sen tehneeksi, tuli Liisa-täti takaisin, ja
Sifin täytyi hillitä uteliaisuutensa toiseen kertaan.
9.
— Eikö setä voi sanoa minulle, kuka hän on?
Sif katsoi niin kehoittavasti ja niin hellästi Randaliin aurinkoisilla silmillään, että tällä oli täysi työ itsensä hillitsemisessä.