— Et. myönsi Åke vastahakoisesti. Mutta sinä puhut niin… niin merkillisesti.
— Merkillisesti?
— Niin… eiväthän ihmiset muutoin puhu politiikasta tuolla tavoin.
Sinähän teet siitä uskonnon.
— Puhun siitä sillä tavoin kuin näen sen, sanoi Randal.
Molemmat olivat unohtaneet sikaarinsa jotka olivat sammuneet ja jotka piti sytyttää uudelleen. He polttivat tuokion ääneti.
— Mihin sinä nyt olet menossa? kysyi Åke yhtäkkiä.
Randal mainitsi erään aseman vähän pohjoisempana. Siellä oli väkirikas seutu, ja hän oli ilmoittanut isänmaallisen valistusesitelmän sinne huomiseksi.
— Ja mihin sinä olet matkalla?
— Mihin tahansa, vastasi Åke huolettoman vapauden tuntein. Minulla on vain selkäreppu matkatavarana ja menen mihin tahdon. Nyt luulen että nousen junasta sinun kanssasi ja kuuntelen esitelmääsi, jos sallit.
2.