Tämä oli mieluummin vastaamatta, hän oli juuri riisuutunut ja pujahti kylmään koskeen, ihastuksissaan saada hiukan väristä kesken kuumuuden. Häntä kyllä säälitti hiukan Sif, joka ei saanut uida, mutta samalla hän arveli, että saattoi olla hyväksi, kun hän sai vähän kärsiä kujeestaan.
Kesti aika kauan, ennenkun Sif sai hyvän tuulensa takaisin senjälkeen kun hänen oli pitänyt kieltäytyä uinnista. Majkenin ihmettelyn ja ilkkumisen sekainen sääli ei tehnyt kestettyä kieltäymistä keveämmäksi kantaa.
Åke oli armeliaampi.
— Oli turhaa isältäsi, sanoi hän, heidän kolmen tavallisuuden mukaan muodostaessa etujoukon. Eihän jumalilla ole koskaan reumatismia — reumaatillinen Apollo, se on uskomatonta! Ensi kerran kun tulemme suvantopaikkaan, niin jäämme, sinä ja minä, jälelle ja uimme varkain.
— En tee koskaan mitään isän selän takana, selitti Sif ylpeästi ja teki välttämättömyydestä hyveen.
— Kysymyksessähän on vain pikku seikka. Ethän tee kellenkään ihmiselle mitään pahaa uimisella etkä itsellesikään.
— Salakähmäisyys on alhaista eikä sinulla ole mitään karaktääriä kun voit ehdotella sellaista, selitti Sif ylimielisesti.
Åke suuttui.
— No kulje sitten ja hikoile tarpeeksesi, mutta olekin kohtuullisen ilkeällä tuulella, koska teet sen vapaaehtoisesti!
Hän pyörähti kantapäällään ja odotti lähinnä seuraavaa joukkuetta, jättäen Majkenin häiritsemättä Apollon omistajaksi.