Mutta pian ilmaisi Leifin tarttuvan iloinen nauru, että hyvä tuuli oli palannut, ja silloin Åke oli pian Majkenin toisella puolella täydessä sanasodassa Leifin kanssa, jolla aina oli vastaus valmiina, mutta harvoin sellainen, jota oli odottanut.
5.
Tunturimatkailijat alkoivat tulla alas asutummille seuduille, olivatpa kulkeneet kappaleen rautatielläkin ja toisen autolla, mutta olivat vielä kaukana siltä asemalta, jonne Allan ja Sif olivat lähettäneet tavaransa vastaan.
Muuanna päivänä saapui tuo vaeltava joukkue, joka yhä uskollisesti pysytteli yhdessä, erääseen pieneen alkuperäiseen tunturipysähdyspaikkaan, joka kuitenkin oli ylellinen niiden matkailijatupien ja lappalaiskotien rinnalla, jotka olivat olleet heidän suojanaan tunturiretkeilyllä. Tämä pieni paikka oli karjalaidunmaja ja voi kehua vakinaisista vieraistakin.
Täällä oli oikeita sänkyjä lakanoineen.
Tohtori Bentick ja hänen luultu poikansa saivat eri huoneen itselleen aivan suurenmoisesti. He eivät ujoilleet toisiaan enempää kuin välttämätöntä oli. He olivat ottaneet huoneen haltuunsa ja vuorotellen nauttineet perinpohjaisesta pesusta ja lepäsivät nyt vuoteille heittäyneinä, Allanilla sikaari suussa.
Sif sai kuitenkin pian tarpeekseen levosta. Nyt häntä halutti ulos tarkastelemaan.
— Kun täällä ei vain olisi ketään, joka tuntisi meidät! sanoi hän. Silloin minun pitäisi paneutua sairaaksi, sillä olisi harmillista nyt kolmen viikon onnistuneen valepuvun jälkeen joutua ilmi. Minun täytyy ehtiä kosia Majkenia, ennenkun hän saa aavistustakaan siitä, että se on vain hullutusta. Tulee olemaan hupaista saada rukkaset ja näytellä epätoivoista.
— Entäpä jos saat myönteisen vastauksen.
— Se olisi pahempaa! Mutta sitä en saa. Eihän hän voi ottaa minua toden kannalta, olenhan minä vain poika, joka en vielä voi elättää vaimoa, senhän hänen pitäisi voida nähdä minusta.