— Enkö ole ollut siellä sittemmin? Siitähän on nyt kauan.
— Tapasitko silloin Sifin?
— En ollut Bentickillä. Tapasin hänet sattumalta kadulla, muistaakseni.
Miksi kysyt sitä?
— Senvuoksi että eräs henkilö näki teidät yhdessä Skansenilla. Tahdoin vain tietää oliko se totta.
Randal puhui tyynesti ikäänkuin kysymyksessä olisi ollut vähäpätöinen asia, mutta hänen kasvoilleen oli tullut tuo jäykkä naamio.
Åkesta tuntui erittäin ilkeältä.
— Kuulehan, et suinkaan sinä usko mitään tyhmää, mitä?
— Minusta on kummallista, ettei kumpikaan teistä ole ollut tietääkseenkään teidän kohtaamisestanne. Myönnä, että se näyttää vähän aralta!
Åke punastui, mutta kohtasi vakavasti ystävänsä katseen.
— Myönnän, että se voi näyttää aralta, mutta voin vannoa että se ei ole sitä.