— Isä on siinä mukana. Olemme juuri pari tuntia sitten tulleet tänne koko joukko. Lupaa olla ilmaisematta minua! Muutoin pitää minun ruveta sairaaksi.
— En ilmaise mitään, lupasi Randal.
He istuivat nyt kumpikin koivunrungolla ja katsoivat vilkkaan mielenkiintoisina toisiinsa, iloisina tästä kohtaamisesta.
— Mitä setä tekee täällä?
— Hengitän.
— Käykö se hyvin? kysyi Sif hellätuntoisesti, mikä vaikutti niin puoleensavetävästi hänen reippautensa ohella.
— Olen aina toinen ihminen tunturilla.
— Miksi ei setä sitten aina ole tunturilla?
— Ihminen hengittää elääkseen, mutta ei elä vain hengittääkseen.
— Niin, mutta setä voisi kai hankkia itselleen jotain työtä tunturiseudussa.