— Sinä annoit hänen ymmärtää pitäväsi minua arvottomana? sanoi Åke katkerasti.
— En. Puikahdin syrjään toisella tavalla. Hän ei aavista mitään.
Åken pahin pelko tyyntyi tästä vastauksesta. Hän ei tahtonut millään muotoa olla Sifin silmissä arvoton. Siinä oli jo pahaa tarpeeksi, kun sitä oli Randalin silmissä.
— Sinä et siis tahdo viedä Britaa ja minua yhteen? Ehkäpä sinä pidät velvollisuutenasi varoittaa häntä minusta?
Hän koetti näyttää välinpitämättömältä, mutta petollinen huulten vapiseminen ilmaisi toista. Randal heltyi sen nähdessään, ja hänen täytyi ajatella, että hänen juro ystävänsä oli kuitenkin suuri lapsi kaikesta huolimatta.
— En tahtoisi mitään mieluummin kuin että sinä ja Brita kiintyisitte toisiinne, sanoi hän sydämellisesti.
— Mutta sinä et tahdo tehdä mitään sen hyväksi?
— En niin kauan kuin voit suostua elämään synnissä?
Åkea kuohutti nuo terävät sanat.
— Mitä on synti? virkkoi hän. Syntiä ei ole. Synti on keinotekoinen käsite.