— Minustako?
— Niin.
— Ja Majkenista?
— Niin. Saamme kyllä toria kumpikin, kun tulemme kotiin, sanoi hän. Ja pahinta on, että en osaa puolustaa itseäni, sillä omatuntoni ei ole oikein rauhallinen.
Sif levitti silmänsä selälleen.
— Mikä sinua sitte vaivaa? virkkoi hän ihastuneena.
— Annan liian paljon myöten sinun päähänpistoillesi.
— Sekö vain? Sehän on parasta mitä voit tehdä. Eihän siitä kukaan pahene, sanoi Sif huolettomasti.
7.
— Mutta isä, tottahan saan?