— Ei se ole tarpeen. Kunhan vain saan nyt nukkua, niin voin hyvin.
Saatan tulla alas.
— Sitä sinun ei pidä tehdä. Meillä on puhdistushommat talossa. Voit saada vetoa tai pölyynnyt.
— Sitten soitan tuota pianoa, kun herään.
— Tee niin! Sanon, että he tuovat sinulle aamiaista, kun kuulevat sinun soittavan. Suonethan anteeksi puhdistushommat! Se on vain tuo tavallinen perjantaisiivous, jota vaimoni ei voi koskaan jättää tekemättä.
— Ei minulla ole siitä mitään haittaa täällä. Kunhan minusta ei vain ole liikaa vaivaa?
— Ei toki. Ja jos olisikin, niin vaimoni pitäisi vain enemmän sinusta sen vuoksi, hän rakastaa puuhaa. Hyvää yötä nyt!
Ja Erik Sander jätti vieraansa, joka pian senjälkeen nukahti, istuen tuolissa.
2
Vanha piano, jolla Anna Bentick oli soittanut asuessaan veljensä vieraana tässä samassa huoneessa, seisoi paikallaan. Se oli perinpohjin korjattu ja siinä oli nyt kaunis ääni. Kun Randal muutaman tunnin häiriintymättömän unen jälkeen heräsi virkistyneenä, nousi hän ylös, järjesti mitä välttämättömimpään pukeutumiseen kuului ja istuutui sitten pianon ääreen soittamaan.
Hän teki sen ilmoittaakseen, että oli nyt hereillä ja nälissään, mutta pian hän unohti soittavansa saadakseen aamiaisensa. Hän oli musikaalinen, hänellä oli harvinaisen kaunis kosketus, vaikka ei paljon harjaantumista, ja hän soitti mielellään, etenkin itsekseen tai jollekin harvalle, myötätuntoiselle kuulijalle. Suuremmassa seurassa hän ei soittanut koskaan, miten paljon häntä toisinaan pyydettiinkin. Arveltiin hänen tekeytyvän erikoiseksi, olevan tyly, itsepäinen tai oikullinen, ja sen hän tiesi, mutta siitä hän ei koskaan välittänyt.