— Eihän siinä ollut mitään vaarallista, että hän pyysi Randalia katsomaan hänen ratsastamistaan. Oli tyhmästi sinulta nähdä siinä jotain sopimatonta.
— Sinä olet niin heikko Sifin suhteen, ettet voi nähdä mitään vikaa hänessä.
— Näen hänet sellaisena kuin hän on, mutta pelkään ettet sinä näe sitä. Sinä olet niin tottunut olemaan haluttu ja arvossapidetty ennen muita, että sinua tiedottomasti harmittaa, jos joku muu menee sinusta ohi.
Se oli enemmän kuin mitä Lucia saattoi sulattaa. Hänen silmänsä salamoivat.
— Onko mahdollista, että uskot Sifin tyhmässä päähänpistossa olevan hiukkaakaan totuutta, että olisin kateellinen hänelle? kysyi hän yhtä hämillään kuin kuohuksissa tuollaisesta epäluulosta.
- Kyllähän minä tiedän ettet välitä Randalista muuten kuin ystävänä, sanoi Allan rauhoittaen. Enkä luule myöskään, että itse olet tietoinen siitä, että haluat olla ylinnä. Mutta sinä olet nuoruudesta saakka tottunut siihen. Sif on myöskin, kuten sinä, luotu hurmaamaan ihmisiä, ja kuluu aikaa ennenkun totut olemaan syrjässä hänen tähtensä…
Hän pysähtyi, sillä Lucia teki torjuvan liikkeen ja kääntyi ylpeänä ja suuttuneena hänestä poispäin.
— Sinä kuvittelet ymmärtäväsi minua niin hyvin, mutta tässä asiassa erehdyt kokonaan, sanoi hän terävästi ja lisäsi jäätävän välinpitämättömästi: Hemmottele Sifiä miten haluat! Minä en enää puutu hänen asioihinsa.
Nyt Allankin kuohahti.
— Naisväki on sietämätöntä! Kunpa vain voisi olla teistä kokonaan erillään! pauhasi hän ja meni huoneeseensa, paiskaten oven perässään kiinni, että paukahti.