— Mistä sen tiedätte?
— Minä näin sen lehtikujasta, missä istuin kirja kädessä ja Teitä ajattelin.
Se oli rouva Dutkiewicz, erään eläinlääkärin leski ja Klaaran äidin kummi, hyvin kunnioitettava, kiltti vanha rouva. Hän oli heidän todellinen ystävä, joka heitä usein auttoi, kun he olivat ahdingossa. Nyt hän esimerkiksi maksoi Stasin lukukausimaksun.
— Hän siis on varakas nainen? — kysyi Przyjemski.
— Aivan niin, — vakuutti Klaara, — Hänellä on kolme huonetta ja palvelija.
— Sehän on suuremmoista, — virkkoi mies ja Klaara jatkoi:
— Hänen miehellään oli hyvät tulot ja jätti jälkeensä melkoisen omaisuuden. Hän itse on kertonut minun isälleni, että hänellä on viisitoista tuhatta…
— Niin, onhan tuo melkoinen omaisuus, — huomautti Przyjemski.
— Eikös ole? — jatkoi Klaara. — Mutta niinpä hän käyttääkin sitä hyvin.
Paitsi meitä hän auttaa vielä muutamia toisia…
— Se on aivan oikein. Onhan eukolla jaettavaakin.