— Onko tuo mahdollista? huudahti Przyjemski. — Neljään vuoteen kuullut soittoa ainoastaan pari, kolme kertaa! Kuinka voitte elää ilman musiikkia?
Klaara myhäili.
— Pitääkö minulla sitte välttämättömästi olla tuota nautintoa?
— Ei suinkaan, ei elämässä välttämättömästi tarvitse olla nautinnolta, varsinkin kun on Teidän ijässänne — vakuutti mies.
— Olenhan minä jo aivan täysikasvuinen — tokasi Klaara kiihkeästi.
Przyjemski katsahti ylöspäin.
— Joko tähdet lakkasivat lentämästä? Klaara myöskin katsahti taivaalle.
— Oi ei, katsokaa, tuossa lensi yksi tuon korkean puun yläpuolella, tuossa taaskin toinen linnan ylitse. Näittekö?
— Kyllä näin… Sanokaapas nyt: »Minä haluan kuulla hyvää soittoa».
Klaara purskahti nauramaan, mutta mies toisti: Sanokaa se! Sanokaa näin! »Kultatähti, anna sisaresi täällä alhaalla kuulla kaunista soittoa juuri tällä hetkellä». Sanokaa se!