Kuoriessaan toista päärynätä, vastasi hän tyynesti:
— Olen pari kertaa puutarhassa tavannut herra Przyjemskin, ruhtinas Oskarin sihteerin, ja olemme kauan puhelleet. Tänään hän sanoi tulevansa isän luokse viereisille.
Wygrycz virnisti.
— Mitä tuo nyt hyödyttää? Sillä tavoin vaan menetän ruokaleponi. Olen väsynyt enkä jaksa istua ja jutella.
Tämän hän sanoi ärtyisellä äänellä; hän todellakin tunsi itsensä aina väsyneeksi ja kantoi vastenmielisyyttä vieraita ihmisiä kohtaan.
Terävää kieltä ilmaisevalla vilkkaudella, puuttui Frania ohuella äänellään puheeseen:
— Vai niin, Klaara, sinä pyrit nuorten herrain tuttavuuteen.
— Elä ärsytä sisartasi! lausui Wygrycz nuhdellen nuorinta tytärtään, joka heti vaikeni.
Sen sijaan jatkoi pieni, puseroon puettu poikapahanen:
— Minäpä tiedän, kuka tuo Przyjemski on, sillä ruhtinaan puutarhurin poika on samalla luokalla kuin minäkin, ja hän on kertonut, että ruhtinas on saapunut tänne mukanaan sihteerinsä, josta hän paljon pitää. Sihteeri soittaa pianoa ja vielä muutakin, jota en muista… Hänen nimensä on Przyjemski, hän on hyvin hilpeä ja leikkii yhä puutarhurin lasten kanssa, kun vaan saa ne käsiinsä.