— Kas niin, kas niin, jo riittää. Anna nyt minun yötakkini ja tohvelini. Minä nukahdan hiukan. Tuo vierailu minua väsytti.
Klaara kiiruhti noutamaan pyydettyjä esineitä, ja ovessa hän kuuli sisaren lausuvan terävällä äänellään:
— Tietääkös isä mitä! Tuo herra Przyjemski on varmasti Klaaraan rakastunut. Kuulilleko, millä äänellä hän sanoi, että: »Neiti Klaara on enkeli». Ja sitte hän katsoi häneen niin…
— Sinä olet aivan liian pieni voidaksesi arvostella tuollaisia asioita, — keskeytti hänet isänsä ankarasti nuhtelevalla äänellä.
Frania loukkaantui.
— Minäpä en enää olekaan pieni, ja jos Klaaralla saa olla ihailijoita, niin pitää minun ainakin saada tietää, onko hänellä niitä…
Vapisevin käsin ojensi Klaara yönutun isälleen. Wygrycz kääntyi nuorimman tyttären puoleen.
Hillitse kielesi, ja rukoile sinä meidän herraamme, että tulet sisaresi kaltaiseksi. Herra Przyjemski oli oikeassa, sanoessaan, että hän on enkeli.
Näin sanoen meni hän huoneeseensa.
Frania heitti huivin päähänsä ja kiiruhti neulomoonsa. Klaara huusi veljeänsä.