— Vaarassa näyttää tunkeilevalta — alkoi Przyjemski puhua jo ovessa — tulen minä tekemään teille pienen ehdotuksen. Mutta kaikkein ensiksi: hyvää päivää tahi oikeammin: hyvää ehtoota. Ja sitte vielä kysymys: miksi ette ole tänään ollenkaan ollut lehtimajassa, josta niin paljon pidätte?
— Minulla ei ole ollut aikaa. Olen ollut rouva Dutkiewiczin luona noutamassa muutamia myssyjä reunustaakseni ne ja sitte neuvottelemassa hänen kanssaan taloustoimista.
— Oi, tuo rouva Dutkiewicz! Kylläpä ne vie Teiltä paljon aikaa ja tekee minulle paljon kiusaa!
— Kiusaa? Teille?
— Niin kyllä, nyt jo toisen kerran hänen tähtensä en ole tavannut Teitä lehtimajassa tavalliseen aikaan.
Nämä sanat he vaihtoivat katsoen toisiansa suoraan silmiin, ikäänkuin eivät olisi voineet erota.
— Ettekö halua istua?
— En, sitä en aio tehdä enkä antaa teidänkään tehdä. Katsokaas…
Hän näytti Klaaralle kirjaa, jonka oli saanut lainaksi edellisenä iltana.
— Minun ehdotukseni on tämä: menkäämme lehtimajaan ja lukekaamme yhdessä tätä »Sveitsissä» nimistä kirjaa. Ettekö tahdo? Ottakaa työnne mukaanne. Te ompelette ja minä luen Teille ääneen. Ettekö tahdo? — Oi, kuinka se olisi hauskaa!