Klaara vilkasi veljeänsä.
— Mutta minun täytyy kuulustella Stasin läksyt.
Poika, joka mielenkiinnolla oli kuunnellut keskustelua, heitti käsivartensa sisaren kaulan ympäri.
— Mene vaan, rakkaani, jos tahdot — pyysi hän. Kyllä minä luen läksyni itse. Maantieto on kovin helppoa. Saat sitte kuulustella minua illalla, ja silloin saat nähdä, että osaan läksyni kuin vettä.
— Onko Varmaa, Stas?
— Onpa tietenkin!
Silloin nousi Klaaran kasvoille ilonhohde, mutta jälleen hän rupesi epäröimään.
— Entäs samovaari?
— Kyllä minä samovaarin sytytän. Eipä luulisi tuon kysyvän suurta taitoa — huusi Stas kiihkeästi.
— Ja kun isä herää, huudatko minua silloin?