Isälläni ja Bettyllä on niin paljon tekemistä niitten huonetten korjaamisesta ja siivoomisesta vanhassa osassa rakennuksesta, jotka tulevat meidän asunnoksemme — vanhat iloiset huoneet isot kivitakat tulensioina, ja yksi niistä tuolla tornissa korkea, holvikaarinen akkuna seinässä tulee Hugh'in omaksi kammioksi. Tästä akkunasta näkyy aukeaman kautta vuorten välissä suuren, aavan meren siinto — päivänpaisteisina päivinä kirkas valon juomu ja iltaisin tumma purpurapilvi auringonlaskun kullastamalla pohjalla, ja aina, Hugh sanoo, rajaton tie ajatuksen kulkea ulos suureen, avaraan mailmaan.
Hugh ja minä olemme hakeneet kaikki sälyhuoneen vanhat, kauan kätkyneet tavarat ja niitten joukosta onkineet kaikenmoisia kalleuksia vanhojen tammituolien hahmossa, jotka ainoastaan tarvitsevat saada selkänsä parannetuiksi, sekä pöytien muodossa, jotka ainoastaan tarvitsevat jonkun uuden jalan varsin tukeviksi ja muhkeiksi tullaksensa.
Bettyllä ei ole juuri korkeaa ajatusta näistä löydöistämme. Hän väittää jyrkästi, että kaikki tyyni tuskin on 10:en killingin arvoista. Kuvaveistokset ja muinais-kalut eivät hänen silmissänsä maksa niin mitään.
Paljon enemmän Betty ottaa osaa äitini kanssa kangasten ja muitten semmoisten ostamiseen, vaikka hän sanoo, että kaikki tuommoiset kalut tämän mailman aikaan ainoastaan ovat hämmähäkin verkkoa sen verralla, mitä esi-isäimme aikana olivat, jolloin master'in äidin-äidin-äidin morsiushame kelpasi master'ille pu'uksi ja sen jälkeen pantiin päällyseksi parhaalle tuolille, ja yhtä kaikki lopultakin vielä näytti varsin uudelta.
Näitä keskusteltaessa vanha ystävyys äitini ja Bettyn välillä on tullut uudistetuksi. Järkevillä, vanhoihin kiinnittyneillä mielipiteillänsä villa- ja aivinakankaista Betty isoksi osiksi on voittanut takaisin sen luottamuksen, jonka hän käsityksillänsä metodistalaisuudesta ja mieltymyksellänsä metodistoihin oli kadottanut.
Hugh sanoi joku päivä sitten, että, jos mr John Wesley tuntisi äitiäni, hän epäilemättä pitäisi häntä mitä pyhimpänä naisena, ja hän uskoo varmasti, että jos äitini tuntisi mr John Wesley'ä, hänen uutteraa elämäänsä, hänen täydellistä antautumistansa Jumalan tahdon alle, hänen hyväntekeväisyyttänsä, hänen hyväntahtoisuuttansa kaikkia ihmisiä kohtaan sekä hänen arvon-antoansa kirkolliselle jumalanpalvelukselle, hän varmaankin kunnioittaisi häntä miehenä, joka seisoo apostoleja hyvin lähellä. Uskonpuhdistajille, Hugh sanoo, on suurena koetuksena, että aikakauden parhaat miehet ja etevimmät naiset niin usein soimaavat ja ymmärtävät heitä väärin.
Hugh sanoo, että jos äitini olisi elänyt Martti Luteruksen aikana, hän varmaankin luostarissansa olisi rukoillut hänen edestänsä niinkuin tuhlaaja-pojan edestä, sillä välin kuin hän itse olisi elänyt samasta uskosta, jonka puolesta Luterus koko elinkautensa taisteli.
"Mutta jos äitini olisi elänyt luostarissa, Hugh," minä sanoin, "hän ei olisi ollut naimisissa, vaan olisi ollut nunna ja paavilainen eikä liioin niin oivallinen, kuin hän nyt on."
Hugh hymyili ja sanoi:
"Mutta, Kitty, mr Wesley päättää, että muutamat kaikkein pyhimmistä ihmisistä, jotka ikinä ovat eläneet mailmassa, ovat olleet roomalais- katolisia."