"'Naurakaat vaan, mrs Ewelyn,' sanoi Betty yksivakaisesti, 'mutta minä puolestani en pidä tätä naurettavana. Jos se olisi kirjoitettu meidän aikoihin, olisi myöskin teidän killuvia hiuskorennuksianne, teidän pitsireunuksianne ja pönkkähameitanne mainittu, se on varma.'

"'Ja se kirjoitettiin silloin teille ja minulle yhtä varmasti, kuin jos se olisi tänäpänä kirjoitettu. Mutta pastori Wesleyn saarnat eivät ole mikään leikin-asia,' lopetti hän, 'ja jos olisitte niitten vaikutusta sydämessänne tunteneet, niinkuin minä puolestani olen tuntenut, te kyllä huomaisitte oikeaksi, mitä minä sanon, mutta siksi kuin saatte sen tuntea, minä en mielelläni puhu teidän kanssanne tämmöisistä asioista.'

"Ja mitä sinä vastasit, orpana Ewelyn?" minä kysyin.

"Minä suutuin," sanoi Ewelyn, "sillä minun mielestäni Betty oli kova ja armoton, ja minä sanoin:

"Minä olen tuntenut pastori Wesleyn saarnojen vaikutuksen, Betty, ja olen häneltä oppinut, että ylpeyttä ja turhamielisyyttä voi löytyä muissakin kuin niissä, jotka käyttävät pääkorennuksia ja pitsireunuksia.

"'Me olemme suuressa sodassa, ja vilpillinen taistelee sekä viekkaudella ja petoksella että terävillä keihäillä, eikä ole varsin varma, että olemme saaneet hänestä voiton, vaikka olemme karkoittaneet hänet, niin ettemme voi häntä nähdä. Me olemme kenties ainoastaan ajaneet hänet sisälle linnoitukseen, sydämemme pohjukkaan. Ja Betty,' minä lisäsin, 'vihollinen itse linnoituksessa on pahempi kuin aukealla kedolla.'"

"Ja mitä Betty vastasi?" minä kysyin.

"Ei juuri mitään," sanoi Ewelyn, "hän puhui ainoastaan jotakin siitä, 'että nuoret ihmiset tahtovat olla kovin viisaita ja ymmärtäväisiä näihin aikoihin,' ja rupesi sitten antamaan minulle ensimmäisen opetustunnin voinvalmistuksessa. Mutta kun minä sittemmin olin lähteä maitohuoneesta, sanoi hän: 'Mrs Ewelyn, minä en tahdo sanoa, että minä en ole itserakas ja ylpeä. Kenties olisi parempi, että joka mies enemmän katsoisi itseänsä.' Minä pudistin sydämellisesti hänen kättänsä, ja minä tunnen, että meistä tulee hyvät ystävät."

(Syrjään kirjoitettu muistutus. Minä huomasin, että Ewelyn siitä päivästä saakka kaiken aikaa meillä ollessansa käytti yksinkertaisimpia ja yksivakaisimpia vaatteita, mitkä hänellä oli muassaan).

Hetken äänettömyyden jälkeen orpana Ewelyn matalalla ja leppeällä äänellä jatkoi: