Minä en kuitenkaan voi olla uskomatta, että ankarampia ja vähemmän suloisia sanoja tarvitaan ihmisten herättämiseksi unestansa, niin että huomaisivat oman kurjuutensa, oppisivat tuntemaan syvän tarpeen ja niin kantaisivat sen rukouksessa Jumalan eteen.
Melkein huojennukselta tuntuu, kun täti Hendersonin riidanhimo välisti kääntyy pois kaikenmoisista eksyväisistä kristityistä "sisar Beauchamp-paran" puoskari-tohtoriin, niinkuin hän aivan vähäisellä kunnioituksella nimittää sitä hyväntekeväistä ihmis-ystävää, joka ei saanut äitiäni parannetuksi.
Täti Hendersonilla on omat ajatuksensa tämmöisistä asioista. Hän pitää suorana hulluutena uskoa, että apteikin-tavarat voivat olla mitään muuta kuin moskaa ja kaikenmoiset parannuskeinot, joita lääkärit määräävät, mitään muuta kuin tyhjää vaivaa. Ja nämät mielipiteensä hän panee varteen koetellen äitini kärsivällisyyttä semmoisella joukolla pahoja pillerejä ja väsyttäviä määräyksiä, että isänikin eilen täytyi ruveta hänelle ankaraa vastusta tekemään. Sitten kuin täti Henderson varsin selvästi oli osoittanut, mitä vaarallisia seurauksia voi olla siitä, että ("niinkuin kalvinistat") itsepintaisesti kieltää käyttämästä terveellisiä ja luonnollisia välikappaleita taikka ("niinkuin mähriläiset veljet") istuu alallaan ja panee kädet ristiin, hän näytti tehneen kaikki, mitä jaksoi, peri-aatettansa noudattaaksensa, ja muuttui nyt ankarasta tohtoroitsiasta hyvin helläksi hoitajaksi, joka tyrkyttää äidilleni lihakeite-hyytelöitä ja kaikenmoisia sairashuoneen herkkuja, säästämättä sekä vaivoja että kustannuksia vastahakoisen potilaansa hyväksi.
Se on juuri kaikkinaisten menojen ja semmoisten suhteen, kuin suurin muutos ilmaantuu, jonka Tomin pakeneminen ja mr Wesleyn saarnat ovat täti Hendersonissa matkaan-saattaneet.
Kun Tom on poissa, hänellä mielestään ei ole ketään, jolle tavaroita kokoisi. "Miksikä", sanoo hän, "minä säästäisin mitään tuolle antinomiselle skottlantilaiselle, joka luultavasti on paatunut jakobiita, kun hänellä vaan olisi rohkeutta sitä omistaa?"
Ja mr Wesleyn oppi ei ole paljas mystisyys, joka katselee taivasta kukkulalta, johon ainoastaan sunnuntaisin noustaan, eikä liioin mikään käskyjen ja kieltojen rintavarustus. Mitä se on, on henki ja elämä, yllyke tekemään työtä rakkaudessa, vaatimus rakastamaan työllä; se avaa sydämen, käden ja kukkaron, se opettaa ja taivuttaa antamaan runsaasti ja ilolla; ja se matkaan-saattaa lopuksi yhdistyksen rikasten ja köyhien välillä, siteen semmoisen, jonka nimenä on yhteisyys uskossa ja vaikutus rakkaudessa.
Ilahduttavin muutos täti Hendersonin luona on kuitenkin tapahtunut kyökissä, sillä palkollisia ei enää pidetä jonkunlaisina elävinä luutina taikka keittokoneina, vaan "sisarina," ja köyhiä, sairaita ja vanhoja ruokitaan auliisti ja vastaan-otetaan ja hoidetaan vieraan-varaisuudella.
Minä olen tyyskästi ottanut vaarin setä Hendersonista, ja minä olen varma, että Tomin lähtö huolettaa häntä melkein enemmän kuin tätiä. Hän on tavallista miettiväisempi ja sanattomampi, ja puuttuu asioihin vähemmän kuin ennen. Kun hänen veljenpoikansa palaa rahamarkkinoilta ja puhuu kauppasuhteista, laina-asioista y.m., hän kuulee pakollisella ja jäykällä huomiolla, joka suuresti eriää hänen entisestä vilkkaasta, jos kohta hillitystä mielihalustansa kaikkiin, jotka voittoa ja tappiota koskivat.
Ja mikä tekee hänet niin erin-omaisen helläksi minua kohtaan? Hän on aina ollut myötä-tuntoinen ja ystävällinen, mutta kun nyt tarjoon hänelle piipun taikka asetan jakkaran hänen luuvaloisen jalkansa alle, hänen äänensä aina vapisee, kun hän kiittää minua. Ja kerta hän sanoi äidilleni, että tytär on Jumalan hyvä lahja täällä maan päällä.
Ja hänen hiuksensa ovat käyneet niin valkoisiksi, niin valkoisiksi!