Isä parkaa! Kun tapasin hänet ja puhuin hänelle, mikä oli tapahtunut, hän ei virkkanut soimauksen sanaa Jackia eikä ketään muutakaan vastaan. Hän virkkoi ainoastaan: "Poika-parkaa, poika-parkaa, minä olin liian kova häntä vastaan!" — ja se oli kaikki. Äänetönnä vaelsimme kotia tantereita pitkin.
Kotia päästyämme näimme äitini istuvan ylhäällä pienessä kammiossaan ylipuolella porttivajaa. Isäni meni ylös hänen luoksensa, ja minä jäin alas saliin. Muutaman minutin päästä huusi äitini minua, ja minä karasin kohta tuonne ylös.
"Se on nyt varsin selvässä, rakkaani, mitä meidän tulee tehdä," sanoi äitini, "ja suuri armo onkin, että se on selvässä."
"Isäni ja minun täytyy kohta lähteä hänen luoksensa," minä sanoin.
"Niin, lapseni, huomis-päivänä." Hän näytti minulle sitten jälkikirjoituksen Ewelynin kirjeessä, jonka hämmästyksissäni en tullut huomanneeksi, ja jossa meitä kehoitettiin lähettämään palvelia takaisin merta myöten, ottamaan hänen hevosensa ja viipymättä ratsastamaan Lontoosen.
Kaikki oli valmiina seuraavana aamuna ennen päivän valkenemista.
Isäni tahtoi ottaa oman hevosensa ja minä palvelian. Sillä tavalla voisimme olla Lontoossa yhdessä viikossa, ja meillä olisi liman sitä se suuri etu, että saisimme olla varsin yksin, vapaina kaikista uteliaista kysymyksistä ja silmäyksistä.
Betty oli liian paljon meihin kuuluva voidaksensa jäädä tietämättömäksi huolistamme Jackin tähden, ainakaan siinä suhteessa, että hän oli vankeudessa. Hän luuli sen olevan velasta, ja me käsitimme tuskin itsekään, oliko syynä tämä vai joku vielä pahempi asia.
Betty valvoi koko yön eväspussia meille laittaaksensa. Hän ei tahtonut sallia minun auttaa itseänsä, vaan vaati jyrkästi, että pysyisin vuoteessani, ja minun täytyi antaa hänen pitää päänsä. Aamulla, kun puin päälleni, hän eriskummaisella ja vähän sekavalla tavalla (sillä välin kuin hän pani vaatteeni myttyyn, joka puserrettiin ja painettiin niin vähäiseksi kuin mahdollista) toimistansa hetkeksikään lakkaamatta minulle lausui:
"Mrs Kitty, minä olen pistänyt viisi guinean kappaletta vanhaan sukkaan, jonka olen pannut mytyn kulmaan. Mielelläni olisin antanut ne master Jackille, kun hän lähti sotaan, mutta äitini oli ennen kuolemaansa sanonut, että minun tulisi säästää ne hautajaisikseni, ja minä olin luvannut sen hänelle. Mutta kun oikein asiaa ajattelen, minä en voi katsoa synniksi rikkoa lupaustani.