"Hänen verta vuotava päänsä kolkutti kiviä vastaan, kun häntä tukasta laahattiin pitkin katua, ja hän olisi viskattu kaivoon, jos lähellä seisova jalomielinen nainen ei olisi lyönyt useampia noista viheliäsistä raukoista maahan."
"Ja minä tunnustan, että yhtä mielelläni olisin paljastanut pääni tuolle naiselle kuin itse kuninkaalle. Sen jälkeen nousi mies taas rohkeasti ylös, astui taas hevosensa selkään ja ratsasti samana päivänä neljäkymmentä penikulmaa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Niin urheaa miestä, sir, ei yksikään oikea englantilainen, saatikka vanha soturi herttuan ajoilta voisi olla kunnioittamatta. Paitsi sitä hänen oli nälkä, ja tahtoisitteko että gentlemani ajaisi pois nälkäisen matkustajan oveltansa? Todellakaan sitä en tekisi, vaikka se olisi paavi itse taikka pretendentti. Eihän se minun vikani ole, jos mies piirakastani vahvistuneena saarnaa semmoisia, joihin papit eivät mielisty. Mies ei ole mikään teeskenteliä, siitä vastaan kunniallani. Ei, ei, jolla on semmoinen rohkeus rinnassa ja ääni niinkuin itse jalopeuralla, se ei koskaan alentaisi itseänsä teeskenteliäksi. Ja paitsi sitä," lisäsi hän leppeämmällä äänellä, "minä voin vakuuttaa teille, että mitä hän puhui minulle, ei ensinkään ollut tyhjää lorua, vaan selkeitä, oivallisia sanoja uskosta Vapahtajaamme ja velvollisuuksistamme lähimmäistä kohtaan. Kunniani puolesta," jatkoi hän kasvavalla yksivakaisuudella, "se teki minun hyvää. Mitä hän puhui minulle oli semmoista, jota emme usein saa kuulla, vaan jonka meidän kaikkien pitäisi panna mieleemme. Minä tunnen itseni siitä kiitolliseksi ja toivon, etten sitä koskaan unhoita."
Isäni nöyrät ja vakavat sanat lopettivat kaikki leikkipuheet, ja pian nousi vieras ylös, heitti kohteliaat jäähyväiset, ja lähti Jackin kanssa hevostansa satuloitsemaan. Minulla oli nyt vapaus kiiruhtaa ylös huoneeseni ja lukea Orpana Ewelynin kirje.
"Sydämellisesti rakastettu orpana Kitty!
"Minä arvaan, että sinulla ei ole enemmän tietoa siitä, kuinka paljon sinun kallista, hellää, hentoa, hiljaista, suloista, järkevää ja hauskaa pikku olentoasi täällä kaipaamme, kuin tulenliekillä on siitä, kuinka kylmäksi sen sammuttua käy. Äitini vaikeroitsi sinun lähdettyäsi vielä enemmän, kuin koska pikku villakoira uppoontui soppa-astiaan; hän varoi, että vapisisit vilusta vetisillä suoseuduillanne, että olisit hengen vaarassa raa'an kansan keskellä, ja että kovat merituulet pieksisivät ihosi siniseksi ja punaiseksi. Ensiksi hän ihmetteli, kuinka tuommoisilla oloilla semmoinen olento kuin sinä on voinut syntyä, ja sitten kuinka mokomassa erämaassa olet voinut kasvaa semmoiseksi kuin olet eli yletä punaisten intiaanien tasalta.
"Täti Henderson, jonka olen tavannut pari kertaa, surkuttelee, että sinun jälleen täyttyy peittyä pimeyteen maassa semmoisessa, joka hänen päättääksensä ei ole paljon parempi kuin pakanain asuttava; hän toivoo kuitenkin, että se terve kasvatus, jonka sait Hackneyssa ollessasi, tulisi joksikin hyödyksi sinulle ja myöskin sisar Trevylyan-paralle, jolla on ollut niin vähän etuja aikanaan.
"Harry vannoo, että jos äitimme voisi löytää hänelle semmoisen tytön kuin Kitty, hän tahtoisi naida huomispäivänä, mutta kuinka paljon hän ylistää sinua ja esittää sinua kultaiseksi tarkoitusperäksi sen kautta koroittaaksensa sitä tummaa väriä, jolla hän kuvaa tuota 'varsinaista harsojen ja brokadien kokousta,' joka hänen huomioonsa saatetaan, sitä en todellakaan saa selitetyksi!
"Isäni kulkee ympäri yhtä levotonna, kuin koska hänen metsästyksen aikana jonkun asian tähden täytyy viipyä Lontoossa. Hän sanoo sinun olevan vanhan, hyvän ajan tyttöjä, semmoisia, kuin hän muistelee nuoruudestansa; ei liiaksi oppinut tehdäksesi järkevän miehen onnelliseksi — vaikka tuo ei saa franskalaisen tavalla puhua muoteista taikka italialaisen seikkailian tavalla operoista ja maalauksista taikkapa piispan tavalla kirkosta ja sen asioista.
"Katso vain, Kitty, ettet rupee ylpeilemään, kun sinulle kerron, että sinun etevyyttäsi käytetään minua vastaan erään pohatan suhteen, jonka laveat tilustukset ovat rajatuksin Beauchampin maitten kanssa, mutta jonka omaisuudet eivät ole samassa suhteessa kirjeenvaihtajasi mielipiteitä ja tunteita kohtaan. —- Mitä siihen hartaasen kunnioitukseen tulee, jonka äitini kamarineitsyt antaa sinulle ja sinun muistollesi, puhumattakaan täti Jeaniestä, ei itse panetuskaan sitä vastaan voisi mitään muistutusta tehdä. Ylistäessään tuota 'kaikkein rakkainta ja ystävällisintä nuorta neitiä' edellinen turvaa milloin syntyperäiseen Devonshiren murteesensa, milloin nenäliinaansa estääksensä kyynelten kastetta lankeemasta puuterijauhoille äitini hiusrakennuksessa.
"Ja täti Jeanie kievahtaa korkealle Skottlannin ja raamatun kukkuloille kertoessaan, kuinka tuo ihastuttava, sydäntä-voittava lapsi, tuo pikku karitsa, joka päivä tuli kuulemaan vanhaa mummua kuin hän; kuinka hän antoi hänen tuntea itsensä ikäänkuin ympäröityksi ylämaitten ilmalta palauttaen hänen korvaansa ja muistoonsa aikaa kuluneitten aikojen suloista kaikua.