Nyt tietysti ei enään ole samoin.
Äidin-äitimme pitää lujasti kiinni hänen ristimänimestänsä.
Kun Pyhä Äiti vastaan-otti Ave'n Gabrielin huulilta, muutti hän äitimme
Evan nimen! Nyt meidän lapsemme Eva on muuttumallansa pyhäksi Aveksi —
Jumalan enkeliksi Aveksi taivaassa!
Kesäkuun 30 p.
Se nuori ritari, jonka tapasimme metsässä, on käynyt meillä tänään.
Minä tuskin sain ääntäni hallituksi, kun kerroin hänelle, missä Evamme on. Sillä osaksi täytyy syyttää häntä siitä, että Eva viimein jätti meidät.
"Nimptschen'issä!" hän lausui; "hän oli siis sentään aatelia.
Ainoastaan aatelisneitsyt päästetään sinne."
"Niin", minä sanoin, "äitimme on aatelis-sukua."
"Hän oli liian taivaallinen tälle mailmalle!" hän lausui hiljaisesti. "Hänen kasvonsa ja jotakin hänen sanoissaan ja äänessään on pysynyt minun mielessäni, niinkuin pyhä näky taikka kirkkohymni, siitä hetkestä saakka, kuin minä näin hänet."
Minä en hennonut suuttua nuorelle ritarille, niinkuin Eva. Ja hän katseli niin uteliaasti isämme kaavoja, ettemme voineet kieltää häntä tulemasta uudestaan meille.