Mutta minun ymmärtääkseni siinä ei ole mitään naurettavaa. Minusta se osoittaa jotakin jaloa, kun aika mies taipuu oppimaan, niinkuin vähäinen lapsi. Ja paitsi sitä, sanokoon Chriemhild mitä hyvänsä, jos herra Reichenbach on hiukan paljaspäinen ja hänellä on muutamia harmaita hiuksia, ei se tule isosta ijästä. Ei juuri sovi odottaa, että täysikasvuisilla miehillä, jotka ajattelevat ja tuntevat näinä myrskyisinä aikoina, olisi hienot kasvot ja tuuhea tukka, kuin Ulrich von Gersdorfilla.
Minä olen varma, että, jos olisin kahta vertaa vanhempi mies, kuin hän, minä en huolisi mistään niin paljon, kuin T:ri Lutherin luennoista. Minä olen kuullut hänen saarnaavan kaupungin kirkossa, ja se oli ihan toista, kuin kaikki ne saarnat, joita ennen olen kuullut. Hän puhui Jumalasta ja Kristuksesta, taivaasta ja helvetistä niin suurella vakuutuksella ja niin yksinkertaisesti, kuin hän olisi puollustanut jotakin inhimillistä asiaa taikka kertonut suuria seikkoja, jotka tapahtuivat maan päällä eilen. Hän ei lasketellut sanojansa, niinkuin kappaletta latinan kieli-opista, joten useat munkit tekevät.
Minusta alkoi melkein tuntua, kuin minäkin viimein löytäisin semmoisen uskonnon, joka sopii minulle. Jopa Kristoferkin kuunteli hartaasti. Hän sanoi, että T:ri Luther nimitti kaikki niin yksinkertaisilla nimillä, että jokaisen täytyi ymmärtää.
Hän on kerran käynyt meillä, kohteli äidin-äitiämme kunnioituksella, ja isää aivan kärsivällisesti, ja puhui niin lempeästi Fritzistä.
Hän on kirjoittanut meille ja neuvonut meitä ottamaan T:ri Martin Lutheria perheemme rippi-isäksi. Hän sanoo, ettei hän voi koskaan palkita sitä hyvää, jonka T:ri Luther on tehnyt hänelle. Hän kirjoittaa todellakin iloisemmin ja toivokkaammin, kuin koskaan siitä ajasta lähtien, kuin hän jätti meidät, vaikka hän, paha kyllä, vihdoin on tehnyt nuot kauheat, peräyttämättömät lupaukset.
Maaliskuulla 1513.
T:ri Luther on suostunut rupeamaan rippi-isäksemme; ja, kiitetty olkoon Jumala, minä luulen viimein löytäneeni sen uskonnon, joka ehkä saattaa minut, myöskin minut, Jumalaa rakastamaan. T:ri Luther sanoo, että minä olen kokonaan väärin ymmärtänyt Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen. Hän näytti yhdellä silmänluonnilla ymmärtävän kaikki, mitä minä olen kaivannut ja mikä on hämmentänyt minua koko elin-aikani. Kun aloin änkyttää hänelle tunnustustani ja epäilystäni, oli kuin hän olisi nähnyt ne kaikki levitettyinä eteensä, ja hän selitti ne kaikki minulle. Hän sanoo, että minä olen ajatellut Jumalaa ankaraksi tuomariksi, ryöstäjäksi, tylyksi velkojaksi, vaikka Hän on runsas Antaja, laupias Vapahtaja, niin, itse sanomattoman rakkauden lähde.
"Jumalan rakkaus", hän sanoi, "antaa semmoisella tavalla, että se vuotaa Isän sydämestä, kaiken hyvyyden alkulähteestä. Antajan sydän tekee lahjan rakkaaksi ja kalliiksi; niinkuin me keskenämme sanomme vähäisestäkin lahjasta: 'rakas käsi on sen antanut', emmekä katso niin paljon lahjaa kuin sydäntä."
"Jos vaan arvostelisimme Häntä Hänen tekojensa mukaan, oppisimme, ettei Jumala ole mitään muuta kuin puhdas, sanomaton rakkaus, suurempi ja voimakkaampi, kuin mitä kukaan voi ajatella. Se on häpeällinen asia, ettei mailma huoli tästä eikä kiitä Häntä siitä, vaikka se joka päivä näkee edessänsä niin lukemattomia Hänen hyviä töitänsä; se ansaitsee kiittämättömyytensä vuoksi, ettei aurinko silmänräpäystäkään paista enää eikä ruoho kasva; eikä Hän kuitenkaan lakkaa hetkeksikään meitä rakastamasta ja hyvää meille tekemästä. Sanoja puuttuu minulta, kun puhun Hänen hengellisistä lahjoistaan. Täällä Hän antaa meille, ei aurinkoa eikä kuuta, ei taivasta eikä maata, vaan oman sydämensä, rakastetun Poikansa, niin että Hän on sallinut Hänen verensä vuotaa ja Hänen itse häpeällisimmällä tavalla kuolla meidän, häijyjen, kiittämättömien olentojen tähden. Kuinka siis voimme sanoa muuta, kuin että Jumala on äärettömän, pohjattoman rakkauden syvyys?"
"Koko raamattu", hän sanoo, "on täynnä tätä — ett'emme epäilisi, vaan olisimme aivan varmat, että Jumala on sääliväinen, armollinen, kärsivällinen, uskollinen ja totinen; semmoinen, joka ei ainoastaan tahdo täyttää lupauksiaan, vaan jo on täyttänyt ja tehnyt paljoa enemmän, kuin mitä Hän lupasi, koska Hän on antanut ristiin-naulita oman Poikansa syntiemme tähden, ettei kukaan, joka uskoo Häneen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen elämän."