Luullakseni kasvoni näyttivät erittäin kirkkailta, kun vastaan-otin sen ja kallis kirje kädessä juoksin omaan huoneeseni; sillä rouva Hermentrud puhui sinä iltana paljon, kuinka tulee maltilla vastaan-ottaa kaikki, kuinka hyvin hiljainen ja tyyni käytös aina soveltuu nuorille tytöille, ja kuinka kaikki on epävakaista täällä maan päällä. Taivaallinen Isäni tietää, etten minä unhota, kuinka epävakaista kaikki on; vaikka en usein tohdi ajatella sitä. Mutta Hän on antanut minulle tämän hyvän lahjan — Hän itse — ja riemuitsevalla sydämellä minä kiitän Häntä siitä!

Minä en ymmärrä rouva Hermentrudin uskontoa. Hän näyttää katsovan sitä viisaaksi, vieläpä velvollisuudeksikin, että vastaan-otamme kaikki, mitä Jumala antaa meille, kylmäkiskoisella ja penseällä tavalla, niinkuin emme kovin paljon huolisi siitä, sillä muutoin Hän luulee antaneensa meille jotakin liian hyvää ja kadehtii sitä meiltä ja ottaa sen, pois jälleen.

Ei; jos Jumala ottaa meiltä jotakin, ottaa Hän, niinkuin Hän antoikin, äärettömässä rakkaudessa; enkä minä tahtoisi mitenkään tehdä mustia päiviä mustemmaksi, jos tullaksensa ovat, sillä katkeralla itsesyytöksellä, että minä en iloinnut päivänpaisteesta, kun Hän antoi sen. Sillä minun täytyy välisti pelätä, kun ajattelen entisiä martyrejä ja niitten katkeruutta, jotka vihaavat nyky-ajan hyviä sanomia. Mutta silloin minä koetan katsoa ylös ja sanoa: "paremmassa turvassa Sinun käsissäs, oi Isä, kuin minun." Ja koko rukouksen lohdutus riippuu siitä, mitkä tunteeni ja ajatukseni ovat tämän "Isän" nimen suhteen.

XXI.

Evan kertomus.

Nimptschenin Cisterciensin-luostarissa Syyskuun 2 p. 1521.

He ovat setä Cottan painosta Wittenbergistä lähettäneet minulle useita arkkeja T:ri Lutherin Uuden Testamentin käännöksestä.

Kaikista, mitä hän koskaan teki Jumalaa varten, näyttää tämä minusta suurimmalta ja parhaalta. Ei mikään ole niin vahvasti vaikuttanut luostariimme. Useat sisaret sanovat jyrkästi, etteivät he ota osaa mihinkään rukouksiin pyhimysten puoleen. He väittävät, että epäilemättä saatana itse on pitänyt tämän ihanan kirjan kuolleen kielen kautta suljettuna vaimoilta, lapsilta ja yhteiseltä kansalta. Ja nuoret nunnat arvelevat, että se on erittäin viehättävä, ei ensinkään saarnakokoelman taikka muitten jumalisten kirjain kaltainen.

"Se on niin tosi-elämän tapainen", sanoi yksi minulle, "se sisältää kaikki, mitä kaipaamme; se on täydellinen ystävä, niin äärettömän hyvä, niin hellä; se ymmärtää kokonaan sydämemme sisimmät. Voi, sisar Eva", hän lisäsi, "jospa vaan kotona saisivat kuulla tämän!"

Lokakuussa.