Tänään olemme saaneet yhden kappaleen T:ri Lutherin thesistä luostari-elämää vastaan.
"Ei löydy, kuin yksi hengellinen sääty", hän kirjoittaa, "joka on pyhä ja pyhäksi tekee, ja se on kristikunta — Kristin usko, johon kaikkien on yhtä suuri oikeus."
"Jos luostarilaitokset", jatkaa hän, "ovat miksikään hyödyksi, tulee niitten olla kouluja, joissa lapsia kasvatetaan, siksi kuin he pääsevät täysi-ikäiseksi. Mutta niinkuin nyt on, ovat ne huoneita, joissa miehet ja naiset muuttuvat lapsiksi ja alati lapsina pysyvät."
Voi! minä tiedän peräti hyvin näitten viimeisten sanojen totuuden; sen toivottoman, lapsellisen puuhaamisen vähäpätöisissä asioissa, johon enimmät nunnat vaipuvat, sitten kuin nuoruuden hilpeys ja se katkeruus, jonka ero kaikista rakkaista tuotti, ovat kadonneet, ja elämän suurimmat tapaukset ovat kirkon koristaminen juhlia varten taikka inspehtorin tai piispan komea vastaan-otto.
Tätä minä olen vastustanut. Tätä minä pelkään nuorten sisarten puolesta: että näkisin heidän vaipuvan tyytyväiseen häärinään uskonnollisissa leikeissä. Enkä minä ole voinut keksiä mitään muuta pelastuksen keinoa, kuin että me muutetaan johonkin kaupunkiin ja saamme ruveta sairaita ja köyhiä hoitamaan.
T:ri Luther sallii kuitenkin, että asia ratkaistaan toisella tavalla. Me kuulemme, että hän on neuvonut Erfurtin luostarin prioria antamaan jokaisen munkin, jonka mieli tekee, vapaasti jättää luostarin. Ja niitä on monta, niin on meille kerrottu, jotka jo ovat lähteneet eri luostareista, ja palanneet palvelemaan Jumalaa mailmassa.
Munkeilta tämä kyllä käy laatuun. Mailma on avoinna heille ja jollakin lailla he aina löytävät työtä. Mutta meidän laitamme on toisenlainen. Me olemme temmatut pois luonnollisista kodoistamme, koko mailma on meille jäljetön erämaa.
Kuinka minä sentään uskallan puhua näin? Koska koko mailma on taivaallisen Isämme kätten työ ja tie Isämme huoneesen, eikö Hän löydä meille itsekullekin paikkaa siinä sekä polkua sen lävitse?
Marraskuun 10 p.
Yhdeksän nuorta nunnaa on päättänyt, jos mahdollista, luopua luostari-elämästä ja kaikista sen yhä palaavista, taikamaisista menoista. Tänä iltana me pidimme kokousta sisar Beatricen kammiossa. Täti Agnes yhtyi meihin.