Päätettiin, että jokainen kirjoittaisi sukulaisillensa ja suorastaan tunnustaisi, että he luulivat luostarilupauksen ja -elämän sotivan Pyhää Raamattua vastaan sekä pyytäisivät päästä takaisin kotiinsa.
Sisar Beatrice ja täti Agnes päättivät kärsivällisesti pysyä, missä olivat.
"Minun vanha kotini ei olisi enemmän koti minulle, kuin luostarikaan", arveli sisar Beatrice. "Minulla on vapaus kuolla täällä, ja tie on auki sielulleni palata Jumalan luo."
Ja täti Agnes sanoi:
"Kuka tietää, vaikka vielä joku halpa työ olisi jätetty minun toimitettavakseni täällä! Mailmassa minä olisin yhtä avuton, kuin lapsi, ja miksi minä palaisin olemaan sukulaisteni rasituksena."
Molemmat kehoittivat minua kirjoittamaan Elsalle taikka täti Cottalle, että he vastaan-ottaisivat minut. Mutta minä tuskin luulen, että minun tulee tehdä niin. Täti Cottalla on lapsensa ympärillään. Elsan koti on vieras minulle. Paitsi sitä, vaikka jokainen on ollut ystävällinen minulle, olen minä niinkuin eksy-eläin tämän mailman korvessa, eikä minulla ole mitään kotia siinä. Minä olen luullakseni saanut Jumalalta voiman ilahuttaa ja auttaa muutamia täällä, ja niin kauan kuin täti Agnes ja sisar Beatrice jäävät, on minun mahdoton ajatella mitään lähtemistä. Kaikissa tapauksissa minä aion odottaa.
Marraskuun 22 p.
Fritz on taas vankeudessa. He eivät olleet moneen viikkoon kuulleet hänestä mitään ja ihmettelivät, missä hän oli, kun kirje tuli eräältä papilta Ruprecht Hallerilta Franken'ista. Hän sanoo, että Fritz tuli hänen luoksensa jonakin iltana Heinäkuulla, oli yötä, lähti seuraavana aamuna lutherilaisten kirjojensa kanssa siinä aikeessa, että hän menisi suoraan Wittenbergiin, ja antoi hänelle osoituksen, missä täti Cotta asui siellä. Mutta muutamia viikkoja sen jälkeen kohtasi nuori munkki hänet likellä Dominikanin-luostaria ja kysyi, oliko hän se pappi, jonka luona eräs kiertävä kirjakauppias oli viettänyt yön vähä aika takaperin. Pappi myönsi, jolloin nuori munkki kiireesti ja matalalla äänellä lausui hänelle:
"Kirjoittakaat hänen ystävillensä, jos tunnette heitä, ja sanokaat, että hän on luostarin vankihuoneessa, ja että häntä kovasti epäillään väärä-uskolaiseksi. Minä olen se nuori munkki, jolle hän antoi yhden kirjan samana iltana, kuin hän tuli. Kertokaat heille, etten minä aikonut pettää häntä, mutta johdatin hänet paulaan; ja jos he joskus voisivat vapauttaa hänet ja te näette hänet jälleen, sanokaat hänelle, että minä olen pitänyt hänen kirjansa." Hyvä pappi puhui jotakin myöskin siitä, että Fritz on ollut hänen pelastuksensa. Ja hän kehoittaa meitä panemaan kaikki voimamme liikkeelle hänen hyväksensä sekä kääntymään kaikkien mahtavien ystäviemme puoleen, että he välittäisivät, koska priori siinä Dominikanin-luostarissa, jossa hän on vankina, on kovin ankara mies ja suuri väärä-uskolaisten vihaaja.
Mahtavien ystävien puoleen! Minä en tiedä ketään, jota voimme rukoilla, paitsi Jumalaa.