Heinäkuulla hän siis vangittiin, neljä kuukautta sitten. Minä en tiedä, onko se vaan levottomuuteni; mutta minusta tuntuu, kuin minun täytyisi lähteä täti Cottan luo. Minua aavistaa, että hän kaipaa minua nyt. Ehkä minä voisin lohduttaa häntä; sillä kuka voi kertoa, mitä neljä kuukautta Dominikanin-luostarin vankihuoneessa on Fritzin tehnyt?
Eikö meidänkin luostarissamme ole vankihuone, kyllin matala, pimeä ja kostea pusertamaan henkeä kenestä hyvänsä kuudessa viikossa! Yhdestä sen paksuista, lyhyistä pylväistä riippuu raskaat rautakahleet, jotka onneksi ovat ruostuneet nyt, kun ei niitä ole pitkään aikaan käytetty; ja yhdessä nurkassa on kiristyslavitsa ja muita kauheita aseita, jotka ovat heitetyt syrjälle nyt, vaan joissa muutamat vanhemmat nunnat vakuuttavat nähneensä veripilkkuja.
Kun hän edellisellä kertaa oli vankeudessa Mainzissa, en minä epäillyt niin paljon hänen vapauttamisestaan, kuin nyt.
Tahtooko Jumala tämän pelon kautta armollisesti valmistaa meitä jonkun hirveän sanoman suhteen, joka odottaa meitä? vai osoittaako se ainoastaan, että toivomisen kyky yhä heikkonee, mitä vanhemmaksi käymme?
Joulukuulla 1521.
Monin tavoin on toivo pettänyt meidät näinä kahtena viimeisenä viikkona. Vastaus toisen perästä on tullut noitten yhdeksän sisaren sukulaisilla heidän liikuttaviin pyyntöihinsä. Niissä ilmestyy erilaisia tunteita, mutta ei kukaan suostu jälleen ottamaan vastaan heitä heidän kotiinsa.
Muutamat sukulaiset laskevat mitä katkerimpia soimauksia ja ankarimpia uhkauksia. Toiset kirjoittavat hellästi ja sääliväisesti, mutta kaikilla on se ajatus, ettei mikään aatelinen perhe voi tuottaa itselleen sitä häpeätä, että se on auttanut vihittyä nunnaa lupauksensa rikkomisessa. Lapsi parat! sydäntäni särkee heidän puolestaan, muutamat heistä ovat niin nuoret ja toivoivat niin varmaan, että heitä otettaisiin avoimin sylin takaisin, muistaen niitä kyyneliä, joilla he päästettiin menemään.
Nyt he ovat kokonaan jätetyt Jumalan huomaan. Hän ei hylkää heitä; mutta kuka tietää, mitä okaisia teitä heidän jalkansa vielä saavat astua?
Täällä on myöskin tullut ilmi, että muutamat heistä ovat kirjoittaneet sukulaisilleen, jonka kautta heidän tilansa käy paljon vaikeammaksi ja tuskaisemmaksi.
Useat vanhemmat nunnat ovat kovasti suuttuneet tästä muka ilkeästä petoksesta ja Jumalan häväistyksestä. Minuakin on kielletty pitämästä sen enempää yhteyttä luulonalaisten sisarten kanssa. Kaikki kammiot ovat katsastetut, kaikki lutherilaiset kirjat on pantu takavarikkoon, ja vaaditaan, että suurimmalla tarkkuudella olemme läsnä kaikissa jumalanpalveluksissa.