Miehiä on ilmestynyt täällä, jotka sanovat, että he ovat suorastaan innostetut Jumalalta; että opiskeleminen on aivan tarpeeton asia — jopa epäjumalinen arvon-anto lihalle ja puustaville; että se on ajan ja voiman hukka, kun kääntää Pyhää Raamattua, koska, vaikka he eivät ymmärtäneet sanaakaan kreikkaa tai hebreaa, Jumala on ilmoittanut sen sisällön heidän sydämellensä.
Nämät miehet tulevat Zwickau'ista. Kaksi heistä on kankureita; yksi on entinen pappi Münzer. He kehuvat itseänsä myöskin profeetoiksi. Heidän johdattajansa Nikolaus Storch on valinnut kaksitoista apostolia ja seitsemänkymmentä kaksi opetuslasta Herramme esimerkin mukaan. Ja yksi heistä huusi kauhealla äänellä tänään pitkin katuja:
"Voi, voi kristikunnan jumalattomia hallitsioita! Ennen seitsemän vuoden kuluttua pannaan mailma autioksi. Turkkilaiset hyökkäävät maahan. Ei yksikään ihminen jää henkiin. Jumala puhdistaa maan verellä, ja kaikki papit surmataan. Pyhimykset vallitsevat. Herran päivä on käsissä. Voi! voi!"
Yliopiston ja kaupungin ajatukset heistä ovat erilaiset. Vaaliruhtinas itse sanoo, että hän mieluisammin luopuisi kruunustansa ja kerjäläisenä kulkisi mailmaa, kuin vastustaisi Herran ääntä. T:ri Melancthon epäilee ja sanoo, että meidän tulee tutkia henkiä, ovatko ne Jumalasta. Arkkidiakonus Carlstadt on kovasti mieltynyt heihin, niin että hän opetus-istuimeltaan kehoittaa ylioppilaita jättämään turhamaisen pyrintönsä lihallisen viisauden perään ja palaamaan ja Jumalan käskyn mukaan ansaitsemaan leipäänsä otsansa hiessä. Poikakoulun opettaja avasi huoneen akkunan ja käski kaupunkilaisia ottamaan pois lapsensa. Melkoinen joukko ylioppilaita on hajoamassansa, ja toiset ovat kiihtyneessä mielentilassa, valmiina mihin melskeesen tahansa. Kuvat ovat väkisin viedyt yhdestä kirkosta ja poltetut. Fransiskanin-luostarin munkit ovat pyytäneet sotaväkeä avukseen uhkaavaa päällekarkausta vastaan.
Gottfried ja muut ovat vakuutetut, että nämät Zwickau'n miehet ovat sokaistuja intoilioita. Hän sanoo: "se henki, joka ei pane armoa Jumalan sanaan, ei suinkaan liene Jumalasta."
Mutta näitten uusien oppien lujimpia vastustajia on kummastukseksemme hyvänsävyisä äitimme. Hänen lempeä, hiljainen luontonsa näyttää niinkuin taivaallisella vaistolla kammoman heitä. Hän sanoo: "Jumalan henki tekee nöyräksi — eikä paisuta."
Kun tuonain kerrottiin meille, että Nikolaus Storch oli nähnyt enkeli Gabrielin yöllä, joka riensi häntä kohden ja sanoi hänelle: "mitä sinuun tulee, sinä asetetaan minun valta-istuimelleni!" lausui äitini:
"Oudollapa tavalla enkeli Gabriel nyt puhuu omasta valta-istuimestaan: ennen vanhaan enkelit puhuivat Jumalan valta-istuimesta."
Ja kun joku arveli, että oli aika eroittaa akanat nisusta, ja perustaa semmoinen kirkko, johon vaan pyhät kuuluisivat, sanoi hän:
"Se ei suinkaan sopisi minulle. Minun täytyisi pysähtyä ulkopuolelle, lunastettujen syntisten kirkkoon. Ja eikö St. Paavali itse sanonut, niinkuin T:ri Luther kertoi meille: 'syntiset, joista minä olen suurin?'"