Minkä rauhan tuo rakas, levollinen, sointuva ääni levitti meidän kotiimme jälleen!
"Te olette kaikki jättäneet täti Cottan", hän lausui, ja hänen äänensä värisi hiukan, "niin minä olen tullut takaisin olemaan hänen luonansa aina, jos hän sallii."
Äitini ja Eva eivät koskaan vaihettaneet keskenänsä mitään rakkauden vakuutuksia; he ymmärtävät toinen toisensa niin täydellisesti.
Helmikuun 23 p.
Niin, se ei ole mikään unelma. Eva on jättänyt luostarin ja on taas yksi meistä. Nyt, kun hän on ruvennut jälleen kaikkiin vanhoihin askareihinsa, kummastelen minä enemmän, kuin ennen, kuinka olemme tulleet toimeen ilman häntä. Hän puhuu niin levollisesti paostansa luostarista ja ylimäisestä matkastansa maakunnassa, kuin se olisi ollut helppo ja aivan jokapäiväinen tapaus. Hän kertoo, että jokainen näytti olevan halukas auttamaan häntä ja pitämään huolta hänestä.
Hän on kovasti vähän muuttunut. Hänen kasvonsa eivät olleet niitä, jotka muuttuivat. Sama viattomuus asuu hänen huulillaan, kuin ennen — sama luottavainen, totinen valo on hänen mustissa, lempeissä silmissään; tyven, rauhallinen otsa, joka aina muistutti päivänpaisteisesta, pilvettömästä taivaasta, on tyven ja kirkas vielä; ja sen ympärillä kultainen tukka, joka ei vielä ole kasvanut luostarin leikkauksen perästä, sykertyy vähäisiksi kiehkuroiksi, jotka muistuttavat minua hänen ensimäisista ajoistaan kodissamme Eisenachissa. Kuitenkin koko kasvojen luonto näyttää tyventyneen, minä en voi sanoa varjostuneen, vaan täyttyneen sillä katseella, joka luullakseni aina eroittaa pyhimysten kasvot tuolla ylhäällä enkelein kasvoista — niitten kasvot, jotka ovat kärsineet, niitten kasvoista, jotka ovat vaan tunteneet sääliä —- niin, täyttyneen tuolla syvällä, hellällä, kärsivällisellä luottamuksella, inhimillisellä katseella, joka ilmestyy niitten kasvoissa, jotka ovat päässeet taivaalliseen, riemulliseen "Sinun tahtosi tapahtukoon" tuon "Ei minun tahtoni, vaan Sinun" tuskan kautta.
Ensiksi meni Greeta häntä vastaan sillä kunnioittavaisella katsannolla; joka hänellä on kirkossa; ja hän kysyi minulta jälestäpäin: "onko tämä todella se serkku Eva, jonka kuva on meillä?" Mutta nyt he ovat mitä parahimmat ystävät, ja suurella luottamuksella ja aivan tarkasti juttelee Greeta serkku Evalle kaikki salaisimmat tuumansa ja ilonsa. Pojatkin panevat tavattoman paljon arvoa hänen hyvään ajatukseensa ja näyttävät pitävän päätöksiään viisaampina, kuin tavallisten naisten; sillä eilen pikku Fritz selitti hänelle hartaasti sen uuden joutsen ansioita, jonka hän oli saanut ja joka oli tehty englantilaisen mallin mukaan.
Hän koettaa kaikin toimin saada yhdeksän nuorta nunnaa, jotka ovat ruvenneet Lutherin oppiin, vapaaksi Nimptschenistä. Gottfried luulee sitä sangen vaikeaksi, mutta ei millään lailla mahdottomaksi aikaa myöten.
Vaan kuitenkin, mihin myrskyiseen mailmaan kyyhkysemme on palannut! — yliopisto on melkein häviämällänsä; kaupunki riivoksissa; eikä yhtään saksalaista raamattua kenenkään kädessä, jonka johdolla, niinkuin Gottfried sanoo, näitten uusien profeettain vaatimuksia tutkittaisiin.
Se ei sentään näytä tekevän Evaa alakuloiseksi. Hän sanoo, että hänestä tuntuu, kuin hän astuisi arkista uuteen mailmaan; eikä Noach suinkaan tavannut kaikkia järjestykseen pantuna edestänsä. Hän on kokonaan äitini puolella, mitä profeettoihin tulee. Hän sanoo, etteivät apostolit saarnanneet, itseänsä, vaan Kristusta Jesusta Herraamme. Jos Zwickau'in profeetat saarnaavat Häntä, eivät he saarnaa mitään uutta; ja jos he saarnaavat itseänsä, ei Jumala eikä liioin enkeli Gabriel käskenyt heitä siihen.