Suuresti meitä surettaa, että Fritz vielä on vankeudessa. Ensiksi olimme varmat, että hänen onnistuisi paeta, mutta jokainen kuukausi vähentää toivojamme, siksi kuin tuskin tohdimme mainita häntä, paitsi rukouksissamme. Kuitenkin me joka päivä, Gottfried ja minä, rukoilemme, ettei ainoastaan hän pääsisi vapaaksi, vaan myöskin T:ri Luther palaisi ja onnellisesti päättäisi saksalaisen raamatun-käännöksensä, joka, Gottfriedin luullen; on oleva suurin lahja, minkä T:ri Luther milloinkaan on antanut taikka milloinkaan voi antaa Saksan kansalle ja sen kautta kristikunnalle.
Lauantaina, Maaliskuun 8 p. 1522.
Tuo suuri, lämmin sydän sykkii taas meidän joukossamme!
T:ri Luther asuu taas levollisesti Augustinin-luostarissa, jonka hän jätti vuosi takaperin, Wormsiin lähteäksensä. Mitä muutoksia siitä ajasta! Hän jätti meidät kesken kyyneliämme ja turhia rukouksiammme, ettei hän uskoisi kallista henkeänsä sille petolliselle suojeluskirjalle, joka oli kietonut Johan Hussin martyri-paaluun.
Hän palajaa eheänä ja voittoisana — hyvän asian puollustajana keisarin, pappien ja ruhtinaitten edessä Saksan kansan sankarina.
Hänen lähtiessänsä juuri osa kaupunkilaisista ja ylioppilaista vapisi hänen rohkeitten sanojensa ja tekojensa puolesta.
Palatessaan hän näkee, kuinka ylioppilaat ja porvarit rajusti ja sokeasti syöksevät eteenpäin sitä tietä, jonka hän avasi — tuolle puolen hänen päätöksensä ja vakuutuksensa rajoja.
Hän lähti ensimäisenä taisteloon, ja muut seurasivat pelolla, kun hän yksin ryntäsi eteenpäin kuoleman uhalla.
Hän palajaa kutsumaan takaisin hajonneita joukkojansa, jotka ovat levinneet ja jakaantuneet tuimassa ja tulisessa takaa-ajossaan.
Lieneekö nyt hänen äänensä yhtä voimakas peräyttämään ja jälleen järjestämään, kuin se oli eteenpäin käskemään?