"Se suututti ja harmitti meitä kovasti, että olimme viipyneet matkalla; ja me sadattelimme lokaisia ja huonoja teitä, jotka olivat myöhästyttäneet meitä."
"Mutta lisäsimme:
"Se ilahuttaa meitä kuitenkin, kun saamme istua samassa huoneessa ja saman pöydän ääressä, kuin hän istui."
"Tähän isäntä naurahti ja läksi ulos ovesta."
"Vähän ajan kuluttua kutsui hän minut luoksensa oven suuhun. Minä olin levoton ja pelkäsin, että olin jollain lailla menetellyt sopimattomasti taikka tietämättäni loukannut häntä. Mutta isäntä lausui minulle:
"Koska näen, kuinka suuresti haluatte nähdä ja kuulla Lutheria — se on hän, joka istuu teidän kanssanne."
"Minä luulin, että hän laski leikkiä, ja lausuin:
"Voi isäntä, te teette pilkkaa minusta ja toiveistani ja näytätte minulle väärän Lutherin!"
"Hän vastasi:
"Oikein totta, se on hän. Mutta älkäät olko siitä tietävänänne.