"Istukaat pöytään ja ruvetkaamme aterioimaan."
"Mutta me käskimme hänen pyytää anteeksi meidän puolestamme ja sijoittaa itseämme toiseen paikkaan. Mutta hän sanoi:
"Hyvät ystävät, istukaat vaan pöytään. Minä takaan, että olette tervetulleet."
"Kun Martin kuuli tämän, sanoi hän:
"Tulkaat, tulkaat, kyllä minä sitten suoritan asian isännän kanssa."
"Syödessämme lausui Martin monta hurskasta ja ystävällistä sanaa, jotta kauppiaat ja me olimme ääneti hänen edessään ja pidimme enemmän vaaria hänen keskustelustaan, kuin ruoastamme. Muun muassa hän huoaten valitti, että ruhtinaat ja aateliset olivat koossa valtiopäivillä Nürnbergissä Jumalan sanan, monen vaikean seikan ja seikan ja Saksan kansan sorron vuoksi, eikä heillä kuitenkaan näyttänyt olevan mikään muu tarkoitus, kuin synnyttää parempia aikoja turnajaisilla, reki-ajoilla ja kaikenlaisilla turhilla hovihuvituksilla; kun sitä vastoin Jumalan pelko ja kristilliset rukoukset toimittaisivat paljoa enemmän."
"Kuitenkin nämät", hän sanoi murheellisesti, "ovat meidän kristityitä ruhtinaitamme!"
"Lisäksi hän lausui: meidän tulee tahtoa, että lapsissamme ja jälkeläisissämme, joita eivät mitkään paavilliset erehdykset ole myrkyttäneet, vaan jotka istutetaan puhtaasen totuuteen ja Jumalan sanaan, evankelinen totuus tuottaa parempia hedelmiä kuin heidän vanhemmissaan, joihin nämät erehdykset ovat niin syvältä juurtuneet, että on vaikea saada niitä poistetuksi."
"Tämän perästä kauppiaat ilmoittivat ajatuksensa, ja vanhempi heistä sanoi:
"Minä olen halpa, oppimaton maallikko enkä erittäin ymmärrä näitä asioita; mutta sen verran kuin minä käsitän, sanon minä, että Luther on joko enkeli taivaasta taikka perkele helvetistä. Minä mielelläni maksaisin kymmenen florinia, jos hän ripittäisi minut, sillä minä luulen, että hän voisi ja tahtoisi valistaa omaatuntoani."