"Tällä välin isäntä tuli salaisesti luoksemme ja sanoi:

"Martin on maksanut illallisenne."

"Tämä ilahutti meitä paljon, ei rahojen eikä ruoan puolesta, vaan sen vuoksi, että hän oli tehnyt meidät vieraiksensa."

"Illallisen jälleen nousivat kauppiaat ja menivät talliin hevosiansa katsomaan. Martin jäi huoneesen meidän kanssamme, ja me kiitimme häntä hänen hyvyydestään ja jalomielisyydestään, ja rohkenimme sanoa, että me luulimme häntä Ulrich von Hutteniksi. Mutta hän arveli:

"Ei, en minä en ole se."

"Nyt isäntä tuli, ja Martin sanoi:

"Minä olen tänä iltana muuttunut aatelismieheksi, sillä nämät luulevat minua Ulrich von Hutteniksi."

"Ja sitten hän nauroi pilapuhettansa ja arveli:

"He pitävät minua Huttenina, ja te pidätte minua Lutherina. Pian minusta tulee leikinlyöjä Markolfus."

"Ja tämän jälkeen otti hän ison olut-lasin ja sanoi vaan tavan mukaan: