Eikä kuitenkaan mikään saa näitä ylösnousemisen virsiä Fritzin sydämessä vaikenemaan!
Täti Cottaa suurin lohdutus on pyhä sakramentti. Ei mikään, hän sanoo, koroita hänen sydäntänsä, niinkuin se. Muut symbolit taikka kirjoitukset taikka saarnat saattavat hänen eteensä jonkun osan totuudesta; mutta Pyhä Ehtoollinen asettaa Herran itse hänen eteensä. Ei sitä taikka tätä totuutta Hänestä, vaan Hänet itse; ei mitäkään Hänen pyhän elämänsä tekoa yksistään eikä edes Hänen sovittavaa kuolemaansa, vaan juuri Hänen personansa, inhimillisen ja jumalallisen — Hänet itse, elävänä, kuolevana, kuolemaa voittavana, elämää ilmaiseksi antavana. Hän on oppinut, että pyhän sakramentin nauttiminen ei ole, niinkuin hän kerta luuli, mikään hyvä työ, joka aina saatti hänet entistä alakuloisemmaksi, koska hän tunsi, kuinka huonosti ja kylmäkiskoisesti hän oli tehnyt sen; vaan että se on katsominen pois itse tyköämme Häneen, joka täytti lunastuksen hyvän työn meidän tähtemme, niinkuin T:ri Melancthon sanoo:
"Juuri niinkuin ristin katseleminen ei ole mikään hyvä työ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin tarkkaaminen, joka muistuttaa meitä Kristuksen kuolemasta;"
"Juuri niinkuin auringon katseleminen ei ole mikään hyvä työ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin tarkkaaminen, joka muistuttaa meitä Kristuksesta ja Hänen evankeliumistansa;"
"Niin Herran Ehtoollisella käynti ei ole mikään hyvä työ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin käyttäminen, joka johdattaa mieleemme sitä armoa, joka on meille Kristuksessa annettu."
"Mutta eroitus on tämä: ihmisten keksimät symbolit eivät muuta kuin muistuttavat siitä, mitä ne osoittavat, kun sitä vastoin Jumalan antamat merkit eivät ainoastaan muistuta jostakin asiasta, vaan lisäksi vakuuttavat sydäntä Jumalan armollisesta tahdosta."
"Niinkuin ristin näky ei vanhurskauta, niin ei myöskään messu vanhurskauta. Niinkuin ristin näky ei ole mikään uhri, ei meidän omien eikä muitten syntien puolesta, niin ei myöskään messu ole mikään uhri."
"Ei löydy kuin yksi uhri, ei löydy kuin yksi hyvitys — Jesus Kristus.
Paitsi Häntä ei löydy mitään semmoista."
Minä olen koettanut koko ajan saada turvapaikkaa niille yhdeksälle evankeliselle nunnalle, jotka minä jätin Nimptscheniin, mutta tähän saakka turhaan. Minä en kuitenkaan millään lailla epäile. Minä olen nyt neuvonut heitä itse kirjoittamaan T:ri Lutherille.
Lokakuulla 1522.