Vähäistä ennen kuin hän kuoli, tuli hänen hovisaarnaajansa Spalatin tervehtimään häntä. Vaaliruhtinas ojensi hänelle kättänsä ja sanoi: "te teette hyvin, kun tulette luokseni. Meidän on käsky etsiä sairaita."
Ei veli eikä kukaan läheinen sukulainen ollut hänen tykönänsä, kun hän kuoli. Kaikki urhoolliset miehet tarvittiin sodassa näihin myrskyisiin aikoihin. Ei hän sentään ollut hylättynä. Lapsettomalle, yksinäiselle kärsijälle olivat uskolliset palveliat niinkuin perhe.
"Voi, rakkaat lapset", hän lausui: "minulla on kovat tuskat!"
Silloin Joachim Sack, yksi hänen palveliansa, Schlesialainen, sanoi:
"Kaikkein armollisin herra, te tulette, Jumala suo, pian paremmaksi."
Kohta sen jälkeen lausui kuoleva ruhtinas:
"Rakkaat lapset, minä olen kovin kipeä."
Ja Sack vastasi:
"Armollinen herra kaikkivaltias Jumala lähettää teille kaikki nämät
Isän rakkaudesta ja teidän hyväksenne."
Silloin ruhtinas toisti hiljalleen latinaksi Job'in sanat: "Herra antoi ja Herra otti; Herran nimi olkoon kiitetty."