Ja sitten, kun pääsivät siihen osaan, jossa puhutaan kristillisestä uskosta, kertoivat suloiset äänet Uskontunnustuksen saksaksi.
"Minä uskon Jumalaan Isään Kaikkivaltiaasen."
Ja Fritzin ääni kysyi leppeästi:
"Mitä se on?"
Vastaus: "Minä uskon, että Jumala on minun ynnä kaikkein muiden luotuinsa kanssa luonut; antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki muut jäsenet, tiedon, toivon ja ymmärryksen; ja nämät kaikki vielä nyt voimassa pitää; antaa myös minulle runsaasti joka päivä ravinnon ja verhon, kodon ja huoneet, puolison ja lapset, pellon, karjan ja kaikki, mitä minä ruumiin ravinnoksi tarvitsen; vielä sitte suojelee ja varjelee minua, kaikki myös vahingot ja vaarat minun päältäni estää ja torjuu. Ja kaikki nämät Hän tekee ilman minun ansiotani, omasta sulasta armostansa ja isällisestä hyvyydestänsä. Joiden kaikkein edestä minun tulee Häntä kiittää, ylistää ja kunnioittaa, kuulla ja palvella. Se on totinen tosi."
Taas:
"Minä uskon Jesukseen Kristukseen" j.n.e.
"Mitä se on?"
"Minä uskon, että Jesus Kristus, totinen Jumala, Isästä ennen ijankaikkisuutta syntynyt, ja myös totinen ihminen, neitseestä Maariasta syntynyt, on minun Herrani, joka minun kadotetun ja tuomitun ihmisen lunasti ja kaikesta synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta vapahti ja päästi: ei kullalla eikä hopialla, vaan pyhällä ja kalliilla verellänsä ja viattomalla piinallansa ja kuolemallansa, että minä Hänen omansa olisin, Hänen valtakunnassansa Hänen allansa eläisin, ja Häntä ijankaikkisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa palvelisin, niinkuin Hän on kuolleista nousnut ylös, elää ja hallitsee ijankaikkisesti. Se on totinen tosi."
Ja taas: