Kaikki kunnioittavat ja rakastavat Katarina von Boraa. Tosin muutamat valittavat, että hän on liian säästäväinen; mutta mihin T:ri Luther ja hänen perheensä joutuisivat, jos Katarina antaisi yhtä huolettomasti, kuin hän. Hoetaan, että T:ri Luther käytti tilaisuutta, kun Katarina oli sairaana, ja lahjoitti hopeisia pöytä-astioitansa jollekin köyhälle ylioppilaalle. Hän ei koskaan ota kreuzeriäkään niiltä ylioppilailta, joita hän opettaa; eikä hän vaadi maksua käsikirjoituksistaan, joka suututtaa Gottfriediä ja minua, vaikka se on jalosti tehty häneltä, sillä sitä suurta voittoa, jonka ne tuottavat, T:ri Luther varmaan käyttäisi paremmin, kuin kirjanpainajat, joille se nyt jää. Se on meidän luulomme, että ilman rouva Lutheria koko perhe jo aikaa olisi joutunut mieron tielle, ja T:ri Luther, joka ei epäile anoessansa apua vaaliruhtinaalta taikka muilta rikkailta ihmisiltä muitten tarpeisin (vaikkei koskaan itsellensä), tietää hyvin, kuinka huolettava se tie on.
Hänen vaimonsa ei kuitenkaan aina onnistu hillitä hänen haluansa lahjoittaa pois kaikkia. Taannoin hän Katarinan läsnä-ollessa ja hänen silmän-iskuistaan huolimatta antoi eräälle ylioppilaalle, joka pyysi häneltä rahaa päästäksensä kotiin yliopistosta, hopeisen pikarin, jonka hän itse oli saanut lahjaksi, sanoen, ettei hänen tarvinnut juoda hopea-astioista.
Me katsomme kaikki sitä hellyyttä, jolla Katarina valvoo hänen terveyttänsä, siunaukseksi koko maalle. Hän ei ole koskaan päässyt täysiin voimiin niitten ylellisten ponnistusten jälkeen, joita hänellä oli noina taistelon ja katumusharjoituksen vuosina Erfurtin luostarissa. Ja hänen täytyy usein jännittää niitä viimeisiin asti vielä nytkin. Kaikki munkit ja nunnat, jotka omantunnon vuoksi ovat hylänneet laiskurin-elannon luostareissa; kaikki seurakunnat, jotka kaipaavat evankelista pappia; kaikki ihmiset kaikista säädyistä sielun, ruumiin tai rahan huolissa kääntyvät T:ri Lutherin puoleen apua tai neuvoa varten, koska hänellä on hellin sydän ja selvin pää koko maassa. Hänen kirjevaihtonsa on rajaton ja koskee kaikenlaisiin asioihin, olipa että hän näyttää evankeliselle ruhtinaalle, kuinka tämä parhaiten saisi opin puhdistetuksi maakunnissaan, taikka opettaa halpaa kristittyä naista, kuinka hän saavuttaa omantunnon rauhan Kristuksessa. Ja näitten lukemattomien neuvonanomusten ohessa näyttää hänen suuri sydämensä aina ehtivän kuuntelemaan, kun vainotut kaukaa ja läheltä vetoavat häneen, taikka yksinäiset ja murheelliset valittavat.
Mistä löydämme koko tämän toimeliaisuuden lähteen, jollei raamatusta, josta hän sanoo: "siinä puutarhassa on harva puu, josta minä en ole varistanut hedelmiä;" ja rukouksesta, josta hän, kristikunnan ahkerin mies, sanoo (aivan niinkuin hän olisi mietiskelevä eremiti): "rukous on kristityn ammatti" (Das Gebet ist des Christen Handwerk).
Niin, juuri se aika, jonka hän panee rukouksiin, antaa hänelle aikaa kaikkiin muihin asioihin. Juuri ne hetket, joita hän viettää elämän sanan ääressä, tekevät, että hänen saarnansa, hänen kirjeensä ja kaikenlainen opetuksensa ikäänkuin vuotavat täydestä sydämestä.
Mutta semmoinen elämä uuvuttaa liian nopeasti. Monta kertaa on rouva Luther ollut kovasti huolissaan hänen puolestansa niinä neljänä vuonna, kuin he ovat olleet naimisissa.
Kerta, vuonna 1527, kun pikku Hannus oli sylilapsena, ja T:ri Luther luuli, että hänen oli pian jättäminen Katarina leskeksi isättömän pojan kanssa, sanoi hän aivan alakuloisesti, ettei hänellä ollut mitään muuta jättää jälkeensä hänelle, kuin ne hopeakannut, jotka olivat lahjoitetut hänelle.
"Rakas Tohtori", vastasi Katarina, "jos se on Jumalan tahto, suon minäkin mielelläni, että sinä olet Hänen tykönänsä ennemmin, kuin minun tykönäni. Emme myöskään, minä ja lapseni, tarvitse sinua niin paljon, kuin koko hurskaitten kristittyin joukko. Älä ollenkaan sure minua."
Mitä Katarinan toivokas uljuus ja hellä huolenpito ovat olleet hänelle, hän osoitti, kun hän sanoi:
"Minä olen liian altis odottamaan enemmän Kätheltäni ja Melancthonilta, kuin Kristukselta Herraltani. Vaan kuitenkin minä hyvin tiedän, ettei kumpikaan heistä eikä kukaan maan päällä ole kärsinyt eikä voi kärsiä, mitä hän on kärsinyt minun puolestani."